Mikä vaivaa

Mikä maailmaa vaivaa

vyöryi kylmä tuuli idästä
tuoden tullessaan sodan ja vainon
epävarmuuden ihmismieliin

- kautta maailman

vaik olla pitäisi

- rauhan ja rakkauden juhla
unohtamatta sopua ja hyvää mieltä

- ihmisten kesken

Hyvää. ..

. .. Joulua ja Uutta Vuotta 2023.

 

 

 "Kortti" julkaistu aiemmin tässä blogissa.

105

Miksi 105? Sataviisi, vuotta - päivää...

Suomi itsenäistyi 6.12.1917 ja näin olen täyttää 105 vuotta, tänään 6.12.2022. 

Päivästä, jona Suomi itsenäistyi, alkoi monitahoinen kehitys yhdeksi demokraattisimmista valtioista maailmassa, joka hakee vertaistaan maailman valtioiden joukossa.

Itsenäistymisestä kului 22 vuotta, kun Neuvostoliitto aloitti talvisodan, 30.11.1939. Talvisotaa kesti 105 päivää, päättyen 13.3.1940. 

Ei ole siis mikään itsestäänselvyys, että olemme itsenäinen valtio. Se on vaatinut paljon ponnisteluja, päättäväisyyttä, arvostusta, yhteenkuuluvuutta ja tasa-arvoisuutta ihmisten kesken eri aikoina, niin hyvinä kuin huonoina aikoina yhteiskunnassamme, kunkin aikakauden saatossa. 

Toistaiseksi, olemme selvinneet kohtuullisen hyvin. Mutta tulevaisuus on aina, hm, vähän sumuinen, kuten voimme nähdä tämän päivän tapahtumista, osoituksena rauhan, demokratian, itsenäisyyden ja vapauden uhkakuvista esimerkkinä Ukrainan sota. Jälleen kerran ovat uhattuina ihmisten vapaus, valtion itsenäisyys ja demokraattinen elämä, jopa maailman rauha.

Ukraina itsenäistyi vuonna 1991 Neuvostoliitosta, valtiosta, jota ei enää ole. Taitaa historia toistaa itseään ns. Siitä vuodesta 1991 on noin 23 vuotta, kun Venäjä, entinen Neuvostoliitto, valtasi Krimin niemimaan (2014) Ukrainalta, eli lähes yksi yhteen Suomen historian kanssa. Jatkosotaa kävimme reilut kolme vuotta. Ukrainan toinen sota on ollut käynnissä lähes vuoden, alkaen helmikuussa 2022 ja jatkuu edelleen. Miten pitkään, sitä ei vielä tiedä kukaan. 

Historiaa kirjoitetaan ..., toivottavasti todenmukaisesti.

Aika näyttää, miten pitkään se jatkuu. Ja aika näyttää senkin, pysyykö Ukraina itsenäisenä ja tuleeko Ukrainasta maa, jossa valitsee demokratia, vapaus ja tasa-arvo ihmisten kesken.

Vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja demokratia, että rauha ovat taistelemisen arvoisia asioita, erityisesti uhan alla. Näiden asioiden puolesta Ukraina taistelee, näiden asioiden puolesta Suomi taisteli. Pysykäämme hereillä, olemme Euroopan etuvartiossa.

Suosittelen lukemaan Helsingin Sanomien toimittajan Tommi Niemisen tämänpäiväistä esseetä,

Jos hän selviää aikuisikään. 

Siinä hän pohtii 105-vuotiasta Suomea ja vähän muutakin.

On aika tyhjentävästi sanottu tämänhetken tilanne, mikä valitsee nykyhetkessä.

Mutta, on aika nostaa malja 105-vuotiaalle Suomelle ja myös sotaa käyvälle Ukrainalle.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää 2022!

 

- vapautta - rauhaa - rakkautta

- vapautta - rauhaa- rakkautta

 

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa. 

Banneri julkaistu 13.03.2022 Vainolainen runon yhteydessä.

Tammen lehti

 

 

 

Tammen lehti

Tämä on pieni runo pienen tammen lehden pienestä seikkailusta syyssateen aikana irrotessaan äitipuusta 28.10.2022. Lehden pituus noin 4 cm. Lehti poimittu 28.10.2022, kuvattu 30.10.2022.

 

Pieni tammen lehti

on syksy – hienoinen tuuli henkäilee
lehdet puista putoavat
sade ropisee lehdillä
luoden luonnon hiljaista musiikkia

yksinäinen tammen lehti leijuu ilmassa
minne lehti onkaan putoamassa
tuulen henkäys riepottaa pientä lehteä
minne lehti sattuu putoamaan
on vielä arvoitus – hetken

– maahan – veteen
– pienen ihmisen kämmenelle
ikään kuin viestiä tuoden – ylhäältä
ikuisen lemmen ja onnen sanomaa kuiskaillen

syyssateen kastellessa rakastavaiset
heidän pyrkiessä alle tammipuun

vaan mihin leijuu lehti tammen
– ei maahan – ei veteen
– ei pienen ihmisen kämmenelle
mihin – on vielä arvoitus – hetken

tammen lehti tavoittaa
– ei maata – ei vettä
– ei pienen ihmisen kämmentä

vaan naisen märkään olkavarteen
tarttuu lehti pieni
siitä miehen poimiessa sen kämmenelleen

lehti kämmenellään
katsoo mies naiseen rakkaudella

aprikoi mies hetken
onko tämä merkki jostain
korkeammasta elinaikaisesta

– rakkaudesta – kiintymyksestä

– onnesta ja onnellisuudesta

– kenties ikuisuudesta

kallistaa mies päätän
kohden naisen päätä
kuiskaa korvaan jotain
 

ehkäpä tammen lehdestä tai …
se jääköön arvoitukseksi

Mut se pieni tammen lehti
jää heidän muistoihinsa …
– ikuisesti

Hetki

anna mun olla tässä
– vielä hetki

vaik tiedän
– mentävä mun on

syvälle syliisi painan pääni
– vain hetkeksi
– tiedän

– vain hetkeksi

– hetkeksi

vaik haluaisinkin viipyä
– vielä hetken
– mentävä mun on

mut tiedä
– luokses tahdon jäädä
– ainiaan

– vaik mentävä mun on

 

Kaksi runoa

Sanat ja sanoilla ovat merkityksensä

Alustuksena kahteen nyt julkaistavaan runoon. Tämä on ollut aikanaan jokinlaista pohdintaa päivämäärällä 23.08.2016, alkuillan ja yömyöhän välissä, elämässäni, sen hetkiseen elämäntilanteeseeni liittyen, ajatuksien kierrättämistä, mikä merkitys, mitä merkityksiä sanoilla on. Kirjoitin silloin pari runoa, tai no, mitä ne nyt sitten ovatkaan, päätelköön lukijat itsessään, mitä ovat.

En enää muista, kuin hämärästi, miksi kirjoitin, mikä lopputulema oli ja oliko runojen kirjoitus ylipäätään tarpeellista. Ne löytyivät arkistoistani, olivatko ne sitten jääneet julkaisematta ajankohtaisuuden, tarpeettomuuden tai mikä syy sitten olikaan, syystä. Mutta, kun ne nyt tulivat esille, niin ajattelin ne kuitenkin julkaista. Ehkäpä niistä löytyy jokin ajatus..., mene ja tiedä. Katsoin, että ne ovat edelleenkin, hm, ajankohtaisia... .

Sanat ja sanoilla on merkityksensä, jokaisella omansa ja niiden tarkoitus on ja voi olla moninainen ja -tahoinen. Ilman sanoja emme ehkä ymmärtäisi oikein mistään mitään. On sitten ihmisestä, ihmisistä itsestään kiinni, miten käsittävät kuulemansa ja lukemansa sanat. Väärin ymmärtämisen mahdollisuuskin on olemassa tai jos jopa valehdellaan, niin silloin ollaan jo huteralla pohjalla. Koska, sanoilla on merkityksensä ja sanat ilmaisevat tarkoituksensa ja asiansa.

Runot eivät kata kaikkea, jokainen voi itsessään miettiä, mitä sanat ovat, mitä ne voivat olla ja mitä sanoilla ilmaistaan tai tehdään. Varsin, kun niistä aletaan rakentamaan lauseita jne.

Nämä kaksi runoa, Sanat ja Sanoilla, ovat syntyneet 23.08.2016, alkuillan ja yömyöhän välisenä aikana, pohdintana kirjoittajan elämäntilanteessa, jossa sanat ovat merkinneet jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja sanoilla on ollut sen hetkisessä tilanteessa painava merkityksensä.

 

sanat

sanat ovat sanoja

joskus ikäviä, surullisiakin
joskus vaatimuksia täynnään
joskus tarpeettomia
joskus tyhjänpäiväisiä
joskus iloisia
joskus turhia
joskus tärkeitä

mitä kaikkea sanat voivatkaan olla
mutta ilman sanoja
emme välttämättä ymmärtäisi toisiamme
– jos sittenkään

 

sanoilla

sanoilla voidaan satuttaa
sanoilla luodaan valtaa
sanoilla alistetaan
sanoilla rohkaistaan
sanoilla satutetaan
sanoilla loukataan
sanoilla ilmaistaan itseään

sanoilla on merkitystä
joten mieti mitä sanot

 

On...

on jossakin

onnemme

oi armahin

niin toivon

mut aikamme

ei ole loputon

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Ystävyys

Ystävyys

tiedät mitä se minulle merkitsee
mutta jos sanot rakastavasi
olen rakkaimpasi
iäti
jos niin vain haluat

ja vaik et sanoisikaan
ystäväksi en rupea
sillä rakastan Sinua

– yli kaiken
nyt ja ainiaan

Olet rakkaimpani

– ajasta iäisyyteen

 

Löytyipä vielä runo ystävyydestä, tai no, sen merkityksestä ja rakkaudesta.

Runo on kirjoitettu 25.08.2016, aamulla kello 7.

Kevättä odotellessa

solisee, solisee
solkenaan solisee
kevätpurot kirkkahat
kevään korvalla konsanaan

laulaa, laulaa lintunen
laulaa oksallansa
heleän äänes kuulen
sävelen ihanan
kevään korvalla konsanaan

lorisee, lorisee
lumoavasti lorisee
luomat uomissaan
kevään korvalla konsanaan

 

Tämä runo on kirjoitettu 27.05.2016 ja oli "eksynyt" pöytälaatikkoon.

Vaik runo kertoo keväästä, aattelin julkaista sen näin syksyn pimeyden aikaan. Koska kevätkin tulee taas aikanaan, eikä sinne ole kuin muutama kuukausi. Ja valo voittaa pimeyden, luo uutta ja ihmeellistä.

Sitä odotellessa...

Mietteitä

Tässä muutamia mietteitä, ajatuksia tai pohdintoja, jotka on kirjoitettu muistilapuille jo vuosia sitten. Ne ilmestyivät "päivän valoon", kun, hm, kaivelin arkistojani niin sanotusti pöytälaatikostani. Joten, julkaisen ne nyt.

Ne on yritetty kirjoittaa runoiksi, mutta jokainen lukija voi päätellä itse, mitä ne ovat. Ja mahdollisiin, niissä esille tuleviin kysymyksiin, voi jokainen vastata itse.

Minulla ei välttämättä ole vastauksia niihin, kunhan nyt pohdin vain, sellaista ajatusleikkiä tai ajatuksien synnyttämiä mietteitä ajan kulussa ja elämässä.

 

Rakkaus

Rakkaus, mitä se on?
Toisen unelma?
Toisen kärsimys?
Vai kahden ihmisen
unelmien ja onnen täyttymys?

kirjoitettu 04.09.2015

Voiko...

Voiko olla onnellinen,
jos ei ole surua kokenut?

Voiko olla surullinen,
jos ei ole onnea kokenut?

Voiko rakastaa,
jos ei osaa vihata?

Voiko vihata,
jos ei osaa rakastaa?

Kysymyksiä,
joihin kukin vastatkoon

itse.

kirjoitettu 16.04.2016

Liian vähän...

vuodet vain vierivät
ihmisillä on

liian vähän
aikaa rakkaudelle

liian vähän
aikaa toisilleen

liian vähän
aikaa itselleen

aika ei ole loputon

 

kirjoitettu 21.12.2018

 

Täyden kuun aikaan

Korvessa kulkevi kulkija kumarainen

tuo vaeltaja vaitonainen

– mietteissään...

on täyden kuun aika

mitä pohtikaan tuo vaeltaja vaitonainen

sitä ei kerro

jatkaa vain vaeltamistaan

– mietteissään

korvessa kuu kumottaa

valaisten polkua ikiaikaista

jota niin monet ovat kulkeneet

ennen häntä ja monet kulkevat

– vielä hänen jälkeensäkin

varrella keinon

ikihongat kurottavat taivasta kohti

mitä ne voisivatkaan kertoa

kulkija kumaraiselle

tuolle vaeltaja vaitonaiselle

ku juurillansa ovat seisseet vuosisatoja

nähneet niin sateet ja myrskyt ku paisteetkin

sodat ja rauhat jopa nälänhädätkin

ihmisiä kulkemassa kuka minnekin

on täyden kuun aika

mut korpivaellus yhä jatkuu

minne se päättyykään

sen tietää vain vaeltaja vaitonainen

kaik on hiljaa

ympärillä vallitsee rikkumaton hiljaisuus

et äänetkin huokaavat vaieten

varjoista vapauteen

...

kaik on hiljaa

äänet huokaavat vaieten

varjoista vapauteen

...

huokaavat mitä

se on arvoitus

 

On täysikuu

On täysikuu

yö lumoaa
on täyden kuun aika
– juuri nyt

yö lumoaa
vaik taivaalla loistaa täysikuu
Sinä olet minun täysikuu

täyden kuun taivaalla näen
mut Sinua en
vaik vieressäni seisot
ja äänesi kuulen
 

käteni hapuilee vierustaa
vaan ei löydä etsimäänsä
missä olet oi Armaani

yö lumoaa
oliko se sittenkin vain unikuva
haaveilua valveunien maailmassa

yö lumoaa
on täyden kuun aika
– juuri nyt

 

 

 Seuraava täysikuu on 9. lokakuuta 2022, kello 23.54,

eli tämä kirjoitus on julkaistu noin vuorokautta ennen.

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Junaa odotellessa

 

painauduimme vasten
– toisiamme
junaa odotellessa

Sinä suloinen sylissäni
surusta vai onnesta itkit
vaik muuta sanoit
– syyksi itkullesi

Sinä suloinen sylissäni
olitko surullinen
– lähdön haikeudesta
ku kuivaisin kyyneleesi
– pois poskiltasi

Sinä suloinen sylissäni
olitko onnellinen
– yhdessä olostamme
ku kuivasin kyyneleesi
– pois poskiltasi

Sinä suloinen sylissäni
silmäsi loistivat
– rakkaudesta

Sinä suloinen sylissäni
juna tuli ja – meni
yksin jäin laiturille
– kaipuuni kanssa

Sinä suloinen sylissäni
olisitpa sylissäni nyt
…

Sinä suloinen sylissäni

                                                                       – olet ajatuksissani

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Tuskien taival

Mik onkaan tää ahdas tunne rinnassa

ku sydän tuskasta salamoi

kyyneleistä

jotka sammuttavat kaipuun paloa

epätoivon vallatessa mielen

 

on ihmisellä ikävä toisen luo

ikävä toisen luo

Rakkaus

rakastitko eilen
rakastatko tänään
rakastatko vielä huomenna

entä tulevaisuudessa

kysymyksiä joihin on alati vastattava

rakkaudessa tulee – uskoa itseen ja toiseen
toiveisiin
unelmiin

ja kaikista tärkeimpään

itse rakkauteen

yhdessä

Syksyinen kaira

 niin hiljainen on syksyinen kaira 

ei kuulu linnunlaulua selkosilla
ei kurkien, ei joutsenten
vain tuuli henkäilee hiljaisesti kiveliöllä

 

askeltaa vaeltaja vaitonainen
kulkija kumarainen
painavin askelin pitkosta

poimii sieltä täältä hillan suuhunsa
mietteissään

”olisipa vasu mukana nyt
hillaa poimisin armaalleni”

 

mut matka jatkuu
minne mahtaa päättyvän
– oman armaan luokse

sitä ei tiedä kulkija kumarainen
tuo vanha vaitonainenkaan
– vielä

selkosen hiljaisuus ympärillään
– hän huokaa yksinäin

”mik onkaan elämän tarkoitus”

 

niin hiljainen on syksyinen kaira
vain tuuli henkäilee hiljaisesti kiveliöllä

Tule

tule – tule jo
syliini mun

suruinesi ja murheinesi
tule syliini mun

anna pyyhkiä kyyneleesi pois
väistykööt ikävä ja murheet
tule syliini mun

tule – tule jo
syliini mun

 

Riita

riidellään riidellään

mut tule syliini ensin

jotta kuulen mitä sanot

rauhassa ja rakkaudessa

sillä minä rakastan

– Sinua

riidasta huolimatta

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Sumusta

Sumusta

Kulkija kumarainen
polkuansa kulkevi
metsän siimeksessä vaeltavi

tähdet pilvien takaa välkähtävi

kulkija kumarainen

sumusta luoksesi tulevi

– sumusta luoksesi tulevi

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Kirjaston hiljaisuus

 

Istun kirjaston hiljaisuudessa

tila luo ja tuo outoa taikaa
– mieleeni

suljen silmäni ja haaveilen
mieleen nousee

haavekuva
– Sinusta

 

avaan silmäni

mitä näenkään
se ei ollutkaan
vain mielikuva haaveesta

se olet sittenkin
– Sinä

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Ihmisen elämä

Ihmisen elämä on kuin nuotio

syntymässä elämä syttyy
kuin tuli nuotion

lapsuudessa hiljalleen kasvaa
kuin tuli nuotion

nuoruudessa jo ryöpsähtelee ja vahvistuu
kuin tuli nuotion

aikuisuudessa on voimissaan
– nuolten ahnaasti puuta
vuoroin räiskähdellen ja taas tasaantuen
tuli nuotion

vanhuudessa jatkaa palamistaan
mut yhä pienemmäksi liekki elämän käy
kuin tuli nuotion

kuolemassa liekki elämän
– hiipuu hiljalleen pois
kuin hiipuva tuli nuotion

tuli nuotion

– sammunut on

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Huokaus

pimeys äänetönnä huokaa
valoa tuokaa

on aika aamunkoin
yön hiljaisuus väistyvi
alta aamun askareiden

mitä päivä tuo tullessaan

sitä ei tiedä vielä kukaan

ehkä ilta on…

Rikki

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa

yön varjo päivän pimentää
se mielen sumentaa
ihminen rikki on

sydämeen syvät haavat
syntyivät
ihminen rikki on

katkennut on sielun soitto
kyyneleet – mihin valuvatkaan
ihminen rikki on

vaik jokin rikki mennyt on
– ihmisessä

– ihmisessä
syvällä sisimmässä
– elää

usko toivo ja rakkaus

Rannalla

rannalla
rannalla istuen yksinäin

toiveitaan aatellen
unelmiinsa vajonneena
mielitiettyänsä kaivaten

katse kaukaisuudessa
ajatuksiaan etsien
mielenrauhaan pyrkien

milloin rakastettu palaakaan
jo kohta
pimeys laskeutuu maisemaan

haparoiden vaeltaa katse
taivaanrannassa pimenevässä
häilyvä piina mielen murtaa
sen sanoiksi pukee

”oi rakastettuni älä pakene
tule luoksein
tule luoksein

– tule luoksein

hapiasti”

Elämä

Ihmisillä
tulisi olla
uskoa elämään
toivoa elämiseen
rauhaa ja rakkautta
– elämässä

koska

Elämä

– antaa paljon
mutta se myös ottaa
– aina omansa

kuolemalla

Runo kirjoitettu alunperin 04.07.2016.

Aika

aika mennyt ei palaa

elä vain ajassa tässä

tulevasta ei tiedä

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Sinfonia

siellä missä hongat humisevat

kosket kohisevat

siellä soi luonnon sinfonia

siellä missä korvaan kuiskutellaan

”Rakastan Sinua”

siellä soi rakkauden sinfonia

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Kaksi sydäntä

miten kaksi sydäntä

voi olla yhdessä

ei mitenkään

jos ovat ilman

– rakkautta

mut jos on

– rakkautta

silloin on vain yksi

– yhteinen sydän

ja rakkaus kahden ihmisen

Runo on kirjoittu alunperin 29.02.2016.

Aivot

Minkä aivot kieltävät
sen sydän kertoo

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Yksinäinen

    Yksinäinen

jo joutui ilta myöhäinen
yksinäinen joutsen kaartaa kohden
tummuvaa taivaanrantaa

matalalla hän lentää
tähyellen taivaanrantaa
kuin etsien jotain

joutsenlauluako laulaa mennessään
illassa pimenevässä

ei

vaan kutsuhuuto kaikaa

kumppaniaan etsii ja kaipaa
kukaties


yksinäinen joutsen jatkaa lentoaan
tähyellen taivaanrantaa
yhä etsien


näin se huuto raikaa
missä olet

en löydä Sinua

Paikka

 

 

Paikka

Missä paikkani on
siellä täällä vai tuolla
sen ku tietäisi

Missä paikkani on
sitä etsin
yhä uudelleen ja
– uudelleen

Mut paikkaani
vaan en löydä
vaik kuinka kiertäisi

mut jos tietäisin
niin sinne kiertäisin

missä olet…

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Mielen polut

mielen polut
mistä syntyvätkään?

myötä- ja vastoinkäymisistä
oppimisesta
rakkaudesta
ihmisistä
eletystä elämästä

näistä syntyvät
mielen polut

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Kesä

 

Kesä

jo joutui kesä
saapui syksy

kairassa hehkuu ruska
mielessään tuska
ku kulkija kumarainen
– polkujaan matkaa

lähti joutsenet – kurjetkin
vain vaeltaja vaitonainen

kulkevi

kohden metsänrantaa – omaa tupaa

koitti talvi
järvet jäädyttäen
lumi maan peittäen

tuvassaan tuumii – mitä tuumiikaan
vaeltaja vanha vaitonainen
tuo kulkija kumarainen

toimetonna talven vuottaa
odottaen tulevaa
mitä tuokaan tullessaan

vaan elo tuvassa on
– yksinäistä ja hiljaista

tuli kevät toi kurjet
– joutsenetkin

ja myötä linnunlaulun
– uusi kesä

mut tuleeko…

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Vaik'

 

vaik’ en korulauseita kerro sulle
rakastan sua 

ilon hetkistä
surun kyyneliin

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Onnellinen(ko)?

Olenko onnellinen
Oletko onnellinen
Onko hän onnellinen
Olemmeko onnellisia
Oletteko onnellisia

Onnellinen(ko)
ken sen tietää

vastatkoon itselleen

 

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Tässä linkki runoon Älä unohda minua., joka on julkaistu 10.11.2016, liittyen tuohon kukkakuvaan.

Kirkonkellot

 

 

Kirkonkellot
kumahtelevat kuolon sanomaa
viestiä kuoleman ne ilmoille väräjäävät

– kun soditaan

mik’ onkaan hinta
– rauhasta ja vapaudesta

hinta jonka maksavat

– kuolleet
– vammautuneet
– rauhaa rakastava kansa
 

hinnan jonka voi lukea

– kautta hautakumpujen
– mielistä ihmisten
– rakennuksista tuhoutuneista
– ympäristöstä

silti

yhä edelleen jatkavat
kellot kumahduksiaan
kuolon sanomaa kertoen
viestiä kuoleman ilmoille tuoden

niin kauan

– kun soditaan

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Mikä maata – maailmaa vaivaa

 Mikä maata
– maailmaa vaivaa
aseet laulavat kuolon säveliä
vaik’ rauhassa ja sovussa elää vois

vaan aseet – vain kylmää metallia
ihminen niiden takana on
ihminen – joka ojentaa aseen
– vastaan toista ihmistä

kenen määräyksestä
– kansanko
he sallivat sen tapahtuvan
– miksi

ei vaan päälliköiden,
päälliköiden – jotka asettuvat
– Jumalan asemaan,
diktaattoriksi valtaistuimelle

ei heidän tarvitse välittää,
vailla vastuuta
– kuvittelevat

päälliköt nuo

patsastelevat palatseissaan
vallan kabineteissa
suojassa kaukana jossain

– päättämässä sodasta
– kansanmurhasta
– ihmisen kuolemasta

Oikeus

 

hämärän hetket väistyä saavat
alta sodan synkkien pilvien

taistelee kansa olemassaolostaan
ihmiset hengestään

oikeudestaan elää
vapaana

Sinä päivänä

sinä päivänä

jona Sinut kohtasin
toit sydämeeni rakkauden
pois haihtuvi surut ja murheet

loit minuun

– uskoa

– toivoa

– rakkautta

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Yössä valkeuden

 

yöttömässä yössä
öinen kulkija
tuo vaeltaja vaitonainen

vaeltaa
kohden tuntureita
kohti korkeinta huippua
kapuaa hän
– yksinäin

mitä lienee kulkiessaan aatellut
mitä etsien

kuinka kauan vielä jaksaakaan
ikävä ja suru mielessään
kaipaus rinnassaan

löytääkö etsimänsä
jotta levoton sielu
– levon ja rauhan saa

– kenties

yöttömässä yössä
öinen kulkija
vaeltaja vaitonainen

yhä edelleen vaeltaa
jatkaen loputonta matkaansa
– yksinäin

yössä valkeuden

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Sylissäni

syliini käperryit
yössä pimeässä

huulesi kuiskaa
– hiljaisesti

pidä lujasti kiinni
en tahdo tästä mennä pois
saanko jäädä tähän koko yöksi

– sylisi lämpöön

syliini käperryit
käsivarsieni kietoutuessa
– ympärillesi
yössä pimeässä

Kuva julkaistu aiemmin tässä logissa.

Unikuva

mies mustissaan
tuo vaeltaja vaitonainen
istuu äärellä nuotion
vaipuen uneen levottomaan

nuotion loisteessa
nousee unikuvaksi
kasvot rakkaansa

– kasvot jotka

hehkuvan lämpimästi
lumoavan kauniina
illassa pimenevässä

nuotion liekeistä
vai tunteiden palosta 

kasvoilla tuikkivat silmät
– vihreät
kilvan tähtitaivaan tähtien

rakkauden tuli loistaa silmistä
rakkautta janoten
läheisyyttä kaivaten
kulkijan sydämeen kohdistuen

 

sammunut on tuli nuotion
ei lämmitä liekki sen

herää horroksesta mies mustissaan
tuo vaeltaja vanha vaitonainen

havahtuen unikuvaansa
kaik’ olikin vain unta
haavetta vainen

loistaa kuu tähtitaivaan
tuoden muistot mieleen
vaeltajalle vaitonaiselle
tuolle yksinäiselle kulkijalle

kyynel poskelle vierähtäen
kuun valossa kimmeltäen

nousee jatkamaan
päättymätöntä matkaansa
kohden – tuntematonta

 

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Sinä ja minä

 

Sinä ja minä

minä olen sinun
sinä olet minun

yhdessä yhdeksi kietoudumme
sylikkäin levolle laskeudumme

ja

uneen vaivumme

sinä ja minä

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Vähänkö oot ihana

 

Oot ihana! Niin olet, ei muuta voi sanoa. 

 

Tämä "taulu" oli piilotettu puun koloon. 

Tekijästä ei ole tietoa, siis "taulun", ei sen paremmin piilottajastakaan.

En myöskään tiedä, kenelle tuo on tarkoitettu, tai osoitettu.

Mutta hyvän mielen se aikaansai.

Kuvattu iPhonella 23.6.2022, paikkakunta taisi olla Hämeenlinna.

Tähän liittyen pikaisesti kirjoitettu runo.

 

Ihanaiseni!

 

missä olet Ihanaiseni

minulla ikävä on

kaipaan sua vierellein mun

vain puuta halata voin nyt

– ikävääni

 

missä olet Ihanaiseni

sua halaisin

jos vierelläin oisit nyt

Vapauden puolesta

he taistelivat silloin
puolesta vapauden

he taistelevat yhä
puolesta vapauden

jotta me saisimme
elää tänään
vielä huomennakin
vuosienkin päästä

vapaina ihmisinä
ihmisinä ihmisten keskuudessa
vapaana kansana
kansojen joukossa

he taistelivat silloin
puolesta vapauden

he taistelevat yhä
puolesta vapauden

mut niin moni ääni vaiennut on
he antoivat kaikkensa

puolesta vapauden

Jos olisin...

jos olisin
- rintaliivisi

olisin paikassa
jossa haluaisin olla

- rinnoillasi

- lähellä sydäntäsi

 

Tuhat päivää...

 

tuhat päivää odotin,
- sinua

tuhat päivää haaveilin,
- sinusta

tuhat päivää ikävöin,
-sinua

tuhat päivää halusin,
- sinua

tuhat päivää vaelsin,
- luoksesi

tuhat päivää rakastin,
- sinua

tuhat päivää selvisin,
- tuhat päivää,
mut sekään ei riitä

anna minulle tuhat,
- suudelmaa

niin annan Sinulle,
en tuhatta päivää,
vaan
- lopun elämäni

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Olet enemmän

Olet viini, joka helmeilee lasissani.

Olet viini, jota juoda tahdon.

Olet viini, jolla janoni sammutan.

Olet viini, josta juovun.

Olet viini, josta huumaannun.

Olet viini, josta tulen levottomaksi.

Olet viini, joka saa mieleni kuohumaan.

Olet viini, joka tekee vatsaani perhosia.

 

 

Olet…,
ja viinissä on totuus
- kerrotaan, mut.

Olet enemmän,
enemmän kuin viini.

Olet Rakkaani!

Olet Kaikkeni!

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

 

Nuku

 

Nuku nuku Rakkaani
nuku

aurinko jo laskenut on
pimeys vajoaa yllemme
vain kuun valo seuranamme

Nuku nuku Rakkaani
nuku

sulje silmäs
paina pääsi syliini mun
vaivu uneen syvään

rakkauden
rakkauden uneen

mut kaikki päättyvi aikanaan
unikin

Herää herää oi Armaani
herää

avaa silmäs
nosta pääsi

Herää herää oi Armaani
herää

aurinko jo noussut on
uuteen päivään
kauneimpaan kuin koskaan

päivään rakkauden

Vainolainen

Tuli vainolainen
astui yli rajan
toi tullessaan tuhon ja kuoleman

- sodan

Tuli vainolainen
polki saappaansa alle

- itsenäisyyden
- ihmisyyden
- vapauden

Tuli vainolainen
aseineen

- ei laula lintunen
- ei huoju puut
- ei pensaat

vain synkät pilvet peittävät taivaan sinen

Tuli vainolainen
jättää jälkeensä tuhotut

- kylät
- kaupungit

savun noustessa raunioista talojen

Mut kansa
- tuo yhtenäinen

nousee tuhkasta
varjoista vainolaisen
illassa pimenevässä 

 

Kansa - tuo yhtenäinen

nousee vastaan vainolaista
vainovalkeiden valaistessa

- rivejä kansan

puolustamaan itsenäisyyttä

- vapautta
- rauhaa
- rakkautta

 

- vapautta - rauhaa - rakkautta

- vapautta - rauhaa- rakkautta