Rannalla

rannalla
rannalla istuen yksinäin

toiveitaan aatellen
unelmiinsa vajonneena
mielitiettyänsä kaivaten

katse kaukaisuudessa
ajatuksiaan etsien
mielenrauhaan pyrkien

milloin rakastettu palaakaan
jo kohta
pimeys laskeutuu maisemaan

haparoiden vaeltaa katse
taivaanrannassa pimenevässä
häilyvä piina mielen murtaa
sen sanoiksi pukee

”oi rakastettuni älä pakene
tule luoksein
tule luoksein

– tule luoksein

hapiasti”