Tämä on pieni runo pienen tammen lehden pienestä seikkailusta syyssateen aikana irrotessaan äitipuusta 28.10.2022. Lehden pituus noin 4 cm. Lehti poimittu 28.10.2022, kuvattu 30.10.2022.
Pieni tammen lehti
on syksy – hienoinen tuuli henkäilee
lehdet puista putoavat
sade ropisee lehdillä
luoden luonnon hiljaista musiikkia
yksinäinen tammen lehti leijuu ilmassa
minne lehti onkaan putoamassa
tuulen henkäys riepottaa pientä lehteä
minne lehti sattuu putoamaan
on vielä arvoitus – hetken
– maahan – veteen
– pienen ihmisen kämmenelle
ikään kuin viestiä tuoden – ylhäältä
ikuisen lemmen ja onnen sanomaa kuiskaillen
syyssateen kastellessa rakastavaiset
heidän pyrkiessä alle tammipuun
vaan mihin leijuu lehti tammen
– ei maahan – ei veteen
– ei pienen ihmisen kämmenelle
mihin – on vielä arvoitus – hetken
tammen lehti tavoittaa
– ei maata – ei vettä
– ei pienen ihmisen kämmentä
vaan naisen märkään olkavarteen
tarttuu lehti pieni
siitä miehen poimiessa sen kämmenelleen
lehti kämmenellään
katsoo mies naiseen rakkaudella
aprikoi mies hetken
onko tämä merkki jostain
korkeammasta elinaikaisesta
– rakkaudesta – kiintymyksestä
– onnesta ja onnellisuudesta
– kenties ikuisuudesta
kallistaa mies päätän
kohden naisen päätä
kuiskaa korvaan jotain
ehkäpä tammen lehdestä tai …
se jääköön arvoitukseksi
Mut se pieni tammen lehti
jää heidän muistoihinsa …
– ikuisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti