Aina voi kysyä.

Kuvattu toukokuussa 2016, Helsingin pitäjässä, Vantaalla.

Kuutamoista

Kuutamoista,
– kuutamoista kuunnellen,

kaidalla kujalla kuiskutellen,
kultaselle korvaan kujertaen,
kuurankukkia katsellen,
kuu kumottaen.

Kainalossa kuhnaillen,
käsi kädessä kuljehtien,
keskenänsä kietoutunein,
korvia kuumoittaen,
kosketuksen kauneutta kokien,

kuutamoista,
– kuutamoista kuunnellen.

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

 

Luonnon. ..

. .. monimuotoisuus.

Perinnemaisemaniitty Porvoon Stensbölessä.

Tänään on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä. 

Voit lukea lisätietoja alla olevien linkkien kautta, joten itse päivästä ei sen enempää.

Luontoa pitää vaalia, jotta se ei tuhoudu ja siihen meillä kaikilla on mahdollisuus, jokainen omalla tavallaan.
Koska emme tule ilman luontoa toimeen, on jokaisen itse löydettävä tapa toimia luonnon hyväksi.
Mahdollisuksia on monia, eikä niitä edes tähän kirjoitukseen saa kaikkia mahdutettua.
Muutaman esimerkin voisi kuitenkin esittää.

Mitä ne tavat voisivat olla?
Katsoa ja tarkkailla mitä ja kuinka paljon syö. Ruoka ja sen tuottaminen on yksi suurimmista haasteista ihmiskunnalle, samalla myös ympäristölle, koska ruoka tuottaa myös monia ongelmia maapallolla.
Esimerkiksi, johon oikeastaan kaikilla on mahdollisuus, välttämällä mahdollisimman paljon ruuan hävikkiä, sillä vuosittain heitämme jopa neljäsosan pois ostamastamme ruuasta.
Toinen asia, mitä kannattaa myös tuumailla, on turha kuluttaminen ja kysyä itseltään ennen ostopäätöstä, tarvitsenko todella ostettavaksi harkitsemaani tuotetta.

Perinnemaisema Porvoon Stensbölessä.

Merkittäviä asioita ovat myös luonnon hyväksi tehtävät erilaiset työt, esimerkiksi vierasperäisten eliöiden poistaminen. Niin sanotut vieraslajit, varsinkin haitallisiksi arvioidut lajit, uhkaavat alkuperäistä luontoa ja sen monimuotoisuutta, kaventamalla alkuperäisten eliöiden elinmahdollisuuksia. Jopa niin, että alkuperäisiä lajeja uhkaa häviäminen kokonaan, vieraslajien tukahduttaessa kasvumahdollisuudet.


Lue vuoden 2015 blogi luonnon monimuotoisuuden päivästä tästä; Luonnon. ..
Lue vuoden 2014 blogi luonnon monimuotoisuuden päivästä tästä; Monimuotoisuus.

Hyvää luonnon monimuotoisuuden päivää, 

elä paremmin, kohtuudella ja ota luonto huomioon.

Kuvattu eilen Porvoon Stensbölessä.

Lähde- ja lisätietoja: luettu 22.5.2016.

Suomen YK-liitto: Kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä.

Wikipedia, Vapaa tietosanakirja: Biodiversiteetti. 

Euroopan komissio, Europa Diary Suomi: Minun ympäristöni!

Kultasein!

Kuvattu maaliskuussa 2016, Vantaan Korsossa.

Elämän virtaa!

Taittunut talvenselkä,
koittavi kevät,
aika aurinkoinen,
– uuden elämän.

Painosta silmujen,
ritvat koivujen,
kaartuvat, – ylle maan.

Kukkaan puhkeavat,
niin valkovuokot, kuin kielot
ja monet muut,
– voikukatkin.

Keväiset purot,
ne jotka syntyvät,
– aina keväisin,
kadotakseen,
– kesään mennessä,
solisevat täynnään,
– virtaa,

– elämän virtaa.

Kaatuneitten

muistopäivä.

Tänään vietämme sodissa kaatuneiden vainajiemme muistopäivää, joka on aina toukokuun kolmas sunnuntai.

Sankarihauta, Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa.

Kaatuneiden muistopäivä on sodissamme kaatuneiden vainajien muistoksi järjestetty päivä.
Päivän tapahtumiin kuuluvat, niin valtakunnallinen pääjuhla, kuin myös paikallisia muistotilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja sankarihaudoilla käyntejä.
Muistopäivänä kunnioitetaan itsenäisen Suomen kaikkien sotien kaikkia vainajia, myös rauhanturvatehtävissä kuolleita, sekä vakaumuksensa puolesta kaatuneita.

Muistopäivän vietto sai Suomessa alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta. Piispainkokouksessa tuli esille ehdotus suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämiseksi talvisodassa kaatuneiden muistoksi.



Erinäisten vaiheiden jälkeen muistopäiväksi tuli toukokuun kolmas sunnuntai.
Päätökseen päivän vietosta kyseisenä sunnuntaina, oli merkittävä osa Suomen marsalkalla, sotamarsalkka Mannerheimillä ja hänen antamallaan päiväkäskyllä. Päiväkäskyllä hän halusi korostaa ja kiinnittää huomiota koko kansan yhtenäisyyteen.

Kaatuneitten muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 alkaen. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.

Lähde- ja lisätietoja: luettu 14.05.2016.

Wikipedia, Vapaa tietosanakirja; Kaatuneiden muistopäivä.
Yle Oppiminen, Ihminen ja yhteiskunta, Juhlapäivät; Kaatuneitten muistopäivä.

Kuvattu toukokuussa 2016 Helsingin pitäjässä, Vantaalla. 

Maailman. ..

. .. muuttolintujen päivä.


Tänään on vietetty kansainvälistä muuttolintujen päivää.
Lintujen kevätmuutto onkin parhaimmillaan nyt toukokuussa ja
Suomeen saapuu juuri toukokuussa eniten muuttolintuja.
Tässä kuussa keskimäärin ensihavaintoja tehdään muun muassa tervapääskystä, pensaskertusta, satakielestä, lapinkirvisestä ja sirittäjästä.

Toukokuussa saapuu myös pohjoisen arktisilla alueilla pesiviä hanhia, muita vesilintuja ja kahlaajia tuhansittain. On käynnissä arktika.
Arktisten lintujen muutto on yksi upeimmista ja näyttävimmistä tapahtumista luonnossa tällä hetkellä.
On silmiä hivelevä näky, kun katseensa kohdistaa ylös taivaalle, jossa voi havaita tuhansia lintuja lentämässä kohti pohjoista.

Oheiset kuvat ovat parin päivän takaa.
Kuvissa valkoposkihanhia Järvenpään yllä, matkaamassa kohti pohjoista.

Lähde- ja lisätietoja: luettu 14.05.2016.

BirdLife Suomi ry; Lintuharrastajan vuodenkierto.
Tiira; Päivittäinen lintuhavaintopäiväkirja.
Päiväkirja on BirdLife Suomi ry:n ylläpitämä lintuhavaintojen keruujärjestelmä, nimeltään Tiira. 
Tiira on kaikille avoin lintutietopalvelu.

World Migratory Bird Day; Maailman muuttolintujen päivä. 
Jos sivusto ei aukea suomenkielisenä, niin valitse oikeasta yläkulmasta select language -valinnasta kieleksi Suomi.

Kuvakulmien blogikirjoitus vuodelta 2014 aiheesta, lue tästä; Maailman. ..

Kultasein!

Kuvattu maaliskuussa 2016, Vantaan Korsossa.

Neito kevään!

On aika tää,
– toukokuun,
– valkovuokkojen,
– vehreiden kevätniittyjen.

Neito kevään,
tuo sirkeä silmäinen,
tanssii kevätniityillä,
– armaintaan oottaen.

Vaik' rivaalit,
– kilvan piirittävät.
Mielevällä äänellä,
– houkuttelevat,
– riiatakin yrittävät,
kukaties.

On aika tää,
– toukokuun,
– valkovuokkojen,
– vehreiden kevätniittyjen.

Neito kevään,
ei välitä,
– rivaaleista,
vaan tanssii,
– tanssimistaan,

oottaen omaa,

niin somaa,
– armaintaan.

Kuvattu toukokuussa 2016 Vantaan Korsossa.

Nostalgiaa

Valkovuokkoja (Anemone nemorosa).

Tänään on vietetty äitienpäivää, joka on Suomessa jo lähes satavuotinen perinne, aurinkoisessa kevätsäässä. Itse asiassa, koko viikonloppu on ollut aurinkoinen ja lämpötilakin on ollut täällä Vantaalla päivällä lähes 20 °C, paikoitellen jopa ylikin.
On ollut mitä hienoin sää viettää äitienpäivää, vaikkapa ulkoillen.

Yllä olevan kuvan myötä kaikille äideille onnittelut äitienpäivän johdosta.

Katso vuoden 2015 blogikirjoitus äitienpäivästä tästä; Äitienpäivä.

Tämän kirjoituksen otsikko on Nostalgiaa. Äitienpäivänä on hyvä miettiä myös mennyttä aikaa, sillä aina ei ole olosuhteet ja asiat olleet näin hyvin, kuin nyt, tänä päivänä.
Kun ensimmäisen kerran Suomessa vietettiin äitienpäivää, noin sata vuotta sitten, oli takana juuri päättymässä oleva sisällissota ja sitä seurasi parikymmentä vuotta myöhemmin talvisota ja jatkosota sekä Lapin sota.

Sataan vuoteen on sattunut paljon vaikeita aikoja, aikoja, joista tänään puhuttaessa ei ehkä aina ymmärretä niitä ponnistuksia ja menetyksiä, joita äidit ovat aikanaan kokeneet ja olleet osallisina.
Äitien on pitänyt selvitä tavalla tai toisella sotien melskeissä, saada osaltaan maa jaloilleen sotien jälkeen, tehdä työtä, samalla huolehtia lapsista, turvata elämän mahdollisuudet tulevina vuosina.

Hr1 1009, "Ukko-Pekka", saapumassa Helsingistä Korson asemalle.

Mutta siihen nostalgiaan. Mistä tämä nostalginen "kohtaus" tuli, mikä sai kirjoittajan ajattelemaan äitienpäivää juuri tuolla tavalla ja millä tavalla se liittyy tähän jälkiosaan blogia?
Syynä olivat omat ajatukset, jotka kiisivät ajassa taaksepäin, höyryjunan pillin siivittämänä Korson asemalla viikonlopun aikana.

Pääkaupunkiseudulla oli viikonlopun aikana havaittavissa historian havinaa. Liikkeellä oli museo- tai miten sitä kutsutaankin, perinnejuna, joka ei ollut mikä tahansa juna. Vaan ihka oikea höyryjuna, sitä parhainta kalustoa, mitä hyöryjunien aikaan Suomessa rakennettiin.
Kysymyksessä oli Hr1, "Ukko-Pekka" eli raskas pikajunaveturi, joka sai lempinimensä Suomen ensimmäisen valtionhoitajan mukaan. Vastaavasti tavaraliikenteessä oli Tr1, raskas tavarajunaveturi, eli lempinimeltään "Risto", erään aikalaisen henkilön mukaan nimettynä.
"Ukko-Pekka" oli Suomen rautateiden suurin ja voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi.
Niitä rakennettiin 22 kappaletta ja ne olivat pikajunien tärkeimpiä vetäjiä raskaasti kiskotetuilla radoillamme vuoteen 1963 saakka, jolloin dieselveturit alkoivat vähitellen syrjäyttämään höyryveturit. Höyryjunaliikeenteen päättyminen kaikilta osin kaupallisessa liikenteessä tapahtui vähitellen 1970 -luvun loppuun mennessä, ratojen sähköistyksen myötä.
Höyryjunien kulku kesti noin sata vuotta, kunnes aikaa myöten höyryveturit päätyivät suurelta osin romutukseen.

Ajan kuluessa, historian karttuessa, myös perinteet lisääntyvät, ainakin muutamien sukupolvien ajaksi, kunnes katoavat historian kirjoihin lopullisesti. Toiset perinteet pysyvät yllä ja vahvistuvat, toiset eivät. Koska äitejä tulee olemaan tulevaisuudessakin, niin äitienpäivän viettokin tulee jatkumaan, mahdollisesti. Mutta, höyryjunien kulku ei ole ehkä sellainen perinne, jota nähdään tulevaisuudessa, johtuen monesta syystä. Sellaiset ihmiset, jotka osaavat ja saavat ajaa höyryjunaa, onko heitä tulevaisuudessa? Mene ja tiedä, sen näyttää aika, ajallaan.
Höyryjunat ovat olleet kuitenkin merkittäviä välineitä aikanaan. Ne mahdollistivat liikenteen, ihmisten ja tavaroiden kulun, niin rauhan, kuin sodan vuosina.
Mutta, niiden oli aika väistyä, kun tekniikka kehittyi, . ...

Kuvattu Vantaan Korsossa toukokuussa 2016.

 

Kevättalkoot

Siivouspartio liikkeellä, vai siivouspartion evästauko?

Talvi meni, lumi suli, kevät tuli ja sen myötä ilmaantui ne iän ikuiset roskat lumen alta.
On kevätsiivouksen ja -talkoiden aika.

On se merkillistä tämä ihmisen ajattelu, roskat voi heittää minne sattuu, kyllä sen joku korjaa.
Korjaa varmaan, joskus, mutta eikö olisi helpompaa ja halvempaa, jos jokainen itse toimittaisi roskansa niille järjestettyihin paikkoihin. Ei luulisi olevan iso työ, jos kerta jaksaa kantaa tarvikkeensa maastoon, niin eikö niistä syntyvän jäännöksen (lue kierrätysmateriaalin) jaksaisi kantaa takaisin ja laittaa sen jäännöksen sitten asianomaisiin keräysastioihin.

Ennen oli koirankakka moinen ongelma, runsaine "kökkökasoineen" polkujen ja jalankulkuväylien varrella, varsinkin kaupungeissa. Nyt sekin ongelma on nykyaikaistunut.
Itse "kököt" ovat vähentyneet, kiitos siitä, ne kerätään jo aika hyvin pois.
Mutta "kökköongelma" on muuttanut muotoaan, nyt koirankakka kerätään ja pakataan siististi, MUOVIPUSSIIN, solmitaan ja heitetään milloin mihinkin. Oliko tarkoitus toimia tällä tavalla?
Ei varmaan, joku "viksu" on kuitenkin keksinyt tämmöisen tavan.
Onneksi, kaikki koiranulkoiluttajat eivät tee näin, vaan toimittaa kakkapussinsa roska-astiaan.
Ennen sentään koirankakka maatu edes jossain ajassa tai levisi ihmisten jaloissa ympäristöön.
Mutta nyt siitä on tullut lähes "ikuinen ongelma", sillä muovi ei maadu.

Toinen keväinen ongelma on tupakantumpit, niitä ilmaantui yks kaks miljoonia, jopa lasten leikkivälineiden ympärille (!!!!!) ja kerrostalojen parveikkeiden läheisyyteen.
On se kivaa kun taapero leikkiessään kysyy äidiltä tai isältä, mikä onkaan tämä karkki ja panee sen suuhunsa. No, näinhän ei tietystä tapahdu, mutta. ..

Tupakantumppi on sekin lähes ikuinen ongelma luonnossa, sen maatuminen kestää, jos ei nyt aivan tuhansia vuosia, mutta useita vuosia kuitenkin, jos maatuu ylipäätään ollenkaan.

Kesää odotellessa.

Kuvattu Järvenpään Teriojalla toukokuussa 2016.