Ystäväin!

Ystäväin,

on Lokakuu lopussa,

pimeä yö,

– edessä.

Uuteen päivään valoisaan

– Marraskuun,

tahdon sulle ojentaa,

– ruusun,

tuon punaisen.

Kuvattu helmikuussa 2013, Vantaalla.

Kekri

Parhaillaan on meneillä kekrijuhlat, voisiko sanoa jopa kekriviikot. Kekri alkaa Mikkelinpäivänä, jatkuen Pyhäinpäivään asti, lokakuun ollessa kekrisesonkia.

Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret ovat vuosituhansia käsittävässä eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Entisaikaan kekrinä juhlittiin vuoden vaihtumista sekä saatua satoa. 
Kekriä vietetään edelleen, sen saadessa nykyään uudenlaisia muotoja aina lähiruokamarkkinoista rokkikonsertteihin. 
Kekriin liittyvät nykyään yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, arjen irtiotto sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla.







Sadonkorjuun juhlinta on maanviljelyskulttuurin vanhinta kalendaariperinnettä. Maatalouteen liittyvä vuodenkierto ja maailmankatsomus ovat yhdistäneet aikoinaan koko Eurooppaa. Sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhlaa on vietty syksyisin eri puolilla Eurooppaa tiettävästi jo vasarakirveskulttuurin aikoihin. Amerikan halloweenillä, joka sai alkunsa irlantilaisten siirtolaisten toimesta ja suomalaisella kekrillä on samat, yhteiseurooppalaiset juuret. 

Nimi halloween (All Hallows Eve) kertoo, kuinka syksyinen sadonkorjuujuhla usein sulautui kristillisellä ajalla yhteen pyhäinmiestenpäivän kanssa. 

Halloweenin varhaisin kerrostuma, kelttiläinen sadonkorjuu- ja uuden vuoden juhla on samhain. Halloweeniin liittyvät kurpitsalyhty, ”karkkia tai kepponen”, naamioituminen ja kummitukset ovat samaa vuosituhansia vanhaa syysjuhlaperinnettä. 
Niillä on vastineensa myös kekrin viettämisessä.



 


Kasvukausi Suomessa on varsin lyhyt ja omavaraistaloudessa elettäessä oli tärkeää saada maan antimet oikein säilöttyinä talteen tulevan talven varalle. 
Kekri koitti, kun sato oli korjattu ja varastoitu, jyvät laarissaan, nauriit kuopassaan ja karja saatettu laitumilta kotiin sekä syysteurastukset tehtyä. 
Kekriä kutsuttiin myös nimillä köyri, köyry ja keyri. Kekriä ei vietetty tiettynä päivänä, vaan kukin maatalo juhli kekriä sen mukaan, miten työt oli saatu valmiiksi. 
Useilla paikkakunnilla kekriä vietettiin monta päivää peräkkäin, aina talo kerrallaan.




 


 

 Lähdeaineisto ja lisätietoja kekristä:

Talonpoikaiskulttuurisäätiön ylläpitämä sivusto kertoo monipuolisesti kekristä, osoitteessa; http://www.kekri.fi/

Kuvat otettu 29.10.2013, Vantaalla.

Makroilua

Tuli harrastettua vaihteeksi lähikuvausta, makroilua, josta esimerkkinä viisi kuvaa.

Kuvat esittävät Haavankeltajäkälää (Xanthoria parietina) (2 kuvaa) ja todennäköisesti Etelänsärmäkääpää (Daedaleopsis confragosa), sen pillikerrosta (3 kuvaa).

Haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina).

Osasuurennos kotelomaljoista.

Haavankeltajäkälä on keltaoranssi jäkälä, jota kasvaa puiden rungoilla, etenkin haavalla ja kivipinnoilla. Se muodostaa leveäliuskaisia, pyöreähköjä laikkuja, joiden pinnalle nousee kanelinruskeita kotelomaljoja.
Lajia esiintyy koko maassa, joskin Lapissa se on harvinainen.

Haavankeltajäkälää on käytetty aikojen kuluessa lankojen värjäykseen. Siitä saadaan vaaleanruskeaa väriä.

Etelänsärmäkääpä (Daedaleopsis confragosa).

Lähikuva käävän pilleistä.

Osasuurennos käävän pillikerroksesta.

Etelänsärmäkääpä on valkolahottaja, joka käyttää isäntäpuinaan muun muassa raitaa, haapaa ja muita lehtipuita.
Sitä tavataan Etelä-Suomessa aina järvialueen pohjoisosiin asti. Käävästä on tavattu erillinen esiintymä niinkin pohjoisessa, kuin Yllästunturit.
Tämä särmäkääpiin kuuluva kääpä on harvinainen, mutta paikallisesti esiintymä saattaa olla jopa runsaslukuinen.
Suomessa tavataan kolmea särmäkääpiin kuuluvaa lajia.




Lähde: 22.10.2013

Wikipedia, Vapaa tietosanakirja; Haavankeltajäkälä

Helsingin yliopisto, Pinkka - lajintuntemuksen oppimisympäristö; Haavankeltajäkälä 

Käävät, puiden sienet, sivu 90, Timo Niemelä, Helsingin yliopisto, Kasvimuseo, ISBN 952-10-2744-4, 2006.

Kuvat kuvattu lokakuussa 2013, Vantaalla. Kuvauksessa käytetty 70 mm ns macrolinssiä, käsivaralla.

Maisemassa

Matkalla maisemassa.

Voiko ihminen ylipäätään olla maisemassa, liittyä maisemaan, astua tavallaan maisemaan sisään? Yleensä puhutaan, että olemme kaupungissa, kylässä, maaseudulla jne.
Mutta maisemassa, siinä kuvassa maisemasta, joka avautuu silmiemme edessä, jota katsomme?
Valokuvaajana otan valokuvan maisemasta. Olenko silloin itse maisemassa?
 
Toisaalta, joku toinen ihminen voi siten liittyä maisemaan, olla maisemassa, kuten oheisissa kuvissa olevat eläimet. Mahdollisesti.

Ohessa kolme kuvattua kohdetta maisemassa. Kuvissa tulee esille muun muassa maatalous- ja peltomaisema. Kuvia voi luonnehtia myös perinnemaisemana, ehkä jossain määrin rakennettuna kulttuurimaisemana.
Koska kuvat on otettu kaupungissa, kaupungin alueella, ovat kuvat jollain tapaa myös kaupunkikuvaan liittyviä, kaupunkimaisemia.

Kuvauspaikka kaikissa on sama.







Erilaisia maisemia on monenlaisia. On maalais-, ja kaupunkimaisemaa, kansallis-, ja perinnemaisemaa, järvi-, että merimaisemaa, metsämaisemaa puhumattakaan mielimaisemasta. Tai mielenmaisemasta.

Kuvat kuvattu lokakuussa 2013, Vantaalla.

Pimeys

Pimeys,

laskee ylle maan,

tavoittaa kulkijan,

– yksinäisen,

tuon kumaraisen.

Pimeys,

kätkee vaeltajan,

– ikuisen,

verhoon tummuvaan.

Kulkija mustissaan,

vaeltaa,

pimeydessä maan,

etsii,

– rauhaa sielulleen.

Kulkija pimeydessä,

tuntee,

tuskaa sydämen,

surua mielen,

– ei löydä,

rakkaintaan,

ei ystävää.

Pimeys peittää,

vaeltajan,

– kulkijan,

tuon kumaraisen,

– yksinäisen.

Kuvattu kesä- ja lokakuussa 2013, Vantaalla.

Vuoden loppu ja alku

Kaskinauriita.

Lapin puikulaa.

Entisaikaan vuosi loppui syksyllä, sadonkorjuun päättyessä.  Uusi vuosi alkoi uudella metsästyskaudella, elettiin luonnon ehtojen mukaan. 
Aikaa ei laskettu minuuttien tai tuntien pohjalta, vaan sen mukaan, miltä sää näytti ja luonnon kiertokulku eteni.

Vuosi sisälsi kaksi osaa, kesän ja talven. Ensimmäisenä talvipäivänä pidettiin yleensä 14. lokakuuta, jolloin katsottiin talven alkavan. Siitä edettiin kohden talven napaa, eli sydäntalvea, joka oli 13. tammikuuta.

Kuvat lokakuulta 2013, Vantaalla.

Syysiltana

Syysiltana,

kulkee mies verkalleen,

tuo hahmo kumarainen.

Sataa hiljaa, – ropisten,

putoavat lehdet puiden,

vaan pysähtyy mies,
– ikäänkuin kuunnellen.

Odottaa hän,

– sateessa,

– hämärtyvässä illassa.

– Mitä,

– kenties rakkaintaan,

vaan ken tietää?

Aikansa odottaen,

jatkaa matkaa,

tuo mies hiljainen,

illan varjoon pimenevään.

Minne matka, – ken tietää?

Syysiltana,

sataa hiljalleen,

putoavat lehdet puiden,

katoaa mies pimeyteen,

– tuonne tuntemattomaan.

Kuvattu lokakuussa 2013, Vantaalla.

Hiljaisuus

Tänä Hiljan nimipäivänä (8.10), vietetään valtakunnallista Hiljaisuuden päivää. Kyseinen päivä on Kuuloliiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteinen teemapäivä. 
Teemapäivällä korostetaan hiljaisuuden merkitystä, vastapainona lisääntyvälle melulle. 

Hiljaisuus, mitä se on? Kysymys, johon tämän päivän maailmassa etsitään vastausta yhä useammin.
Vastauksen löytyminen tai saaminen on jo vaikeampaa. 
Selvää tietenkin on, että hiljaisuuden vastakohta on meluisuus. 
Hiljaisuus - vähä-ääninen tai äänetön tila, äänien puuttuminen. Meluisuus - kovaääninen, äänellinen tila, jossa esiintyy voimakkaita ääniä, voimakkaiden äänien runsaus. 
Tänä päivänä ihmisen äänimaailma on muuttunut, maailmastamme on tullut meluisampi, kuin ennen. Jopa siinä määrin, että puhumme meluntorjunnasta, meluisuuden ehkäisystä.
Meluisuus aiheuttaa terveydellisiä haittoja huomattavasti enemmän kuin hiljaisuus. 

Entäpä hiljaisuus, pitääkö hiljaisuutta ehkäistä tai torjua? Lienee selviö, että ei, ehkä pikemmin, hiljaisuutta pitää etsiä, löytääkseen hiljaisen, vähä-äänisen, meluttoman paikan.
Hiljaisuuden arvo on noussut merkittäväksi tekijäksi tämän päivän ihmisen hyvinvoinnissa. 
Ennen muinoin hiljaisuus oli ikäänkuin itsestäänselvyys. 
Tämän päivän rakennettu, koneellistunut ja teknistynyt ympäristö on varsin meluisa. Hiljaisuuden puute on ilmeinen ja sitä pitää etsiä, löytääkseen hiljaisuutta.

Millaisia ääniä sinun päivittäiseen elämääsi liittyy? 

Millainen on sinun oma äänimaisemasi? 

Hiljaisuutta – kaikille!

 
Oheisen ruusukuvan myötä;

Onnittelut kaikille Hiljoille.


Lisätietoja Hiljaisuuden päivästä; Kuuloliitto ry.

Maisemakuva kuvattu heinäkuussa 2009, Saaristomeren kansallispuisto, Jungfruskär.
Ruusukuva kuvattu elokuussa 2013, Vantaalla.

Tuntureiden taika

Tunturiin matkallain,

eksyin kanssas sun,

tunsin oudon taian,

– rinnassain,

– taian,

tuon oudon, – ihmeellisen.

Kerran kuljit,

rinnallain mun,

tunsin tunteen,
 – rinnassain,

– tuon taian,

niin pakahduttavan.

Yhdessä matkallain,

– tunturiin,

tunsin onnen,
– rinnassain,
 

vaan haihdu ei,

– se milloinkaan.

Kuvat: Nattastunturit, Sompion luonnopuisto, heinäkuu 2013. 

Hymyä

Hymyä!

Tänään (4.10), hymyn ja korvapuustinpäivänä on myös kansainvälinen Eläinten päivä. Tämä päivä aloittaa myös valtakunnallisen Eläinten viikon.

Hymyilevä Nappisilmä, kaikki mukaan!

Eläinten viikko on vuosittain 4.-10. lokakuuta vietettävä teemaviikko. Viikon ensimmäinen päivä on Maailman Eläinten päivä ja eläinten suojeluspyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivä.

Juuri paistetut korvapuustit, oikeasti.

Suomen Eläinsuojeluyhdistys aloitti Eläinten viikon viettämisen jo vuonna 1959.
Vähitellen siitä on muodostunut koko eläinsuojeluväen sekä kaikkien eläinten ystävien yhteinen tapahtumaviikko. Viime vuosina Eläinten viikko on levinnyt myös muualle maailmaan.
Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen jäsenyhdistykset ympäri maan järjestävät omia tapahtumiaan Eläinten viikolla.

Oh' hoijjaa, näitä kissanpäiviä.

SEY on 23 vuoden ajan tuottanut Eläinten viikolle maksuttoman aineistopaketin, jota voi tilata esimerkiksi opetustarkoituksiin.
Tämän vuoden teemaviikon eläin on kissa.

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry on tehnyt eläinsuojelutyötä vuodesta 1901 alkaen. Yhdistys on eläinsuojelun asiantuntija ja Suomen suurin eläinsuojelujärjestö. Sen toimialaan kuuluvat kaikki eläinlajit, toiminnan kattaessa koko maan.


Lue lisää:

Eläinten viikosta, osoitteessa Suomen Eläinsuojeluyhdistys/Eläinten viikko.

Viikon teemaeläimestä kissasta, osoitteessa Kissatieto.

Korvapuustista osoiteessa Korvapuusti - Wikipedia.

Hymystä ja hymiöistä, osoitteissa Hymy - Wikipedia, Hymiö - Wikipedia.

Maailman Hymypäivästä (englanniksi), osoitteessa World Smile Day.

Nappisilmä ja halaavat Nallet kuvattu tammikuussa 2013, korvapuustit ja kissa tänään, 4.10.2013, Vantaalla.

Lähde: Suomen Eläinsuojeluyhdistys/Eläinten viikko