Tammen lehti

 

 

 

Tammen lehti

Tämä on pieni runo pienen tammen lehden pienestä seikkailusta syyssateen aikana irrotessaan äitipuusta 28.10.2022. Lehden pituus noin 4 cm. Lehti poimittu 28.10.2022, kuvattu 30.10.2022.

 

Pieni tammen lehti

on syksy – hienoinen tuuli henkäilee
lehdet puista putoavat
sade ropisee lehdillä
luoden luonnon hiljaista musiikkia

yksinäinen tammen lehti leijuu ilmassa
minne lehti onkaan putoamassa
tuulen henkäys riepottaa pientä lehteä
minne lehti sattuu putoamaan
on vielä arvoitus – hetken

– maahan – veteen
– pienen ihmisen kämmenelle
ikään kuin viestiä tuoden – ylhäältä
ikuisen lemmen ja onnen sanomaa kuiskaillen

syyssateen kastellessa rakastavaiset
heidän pyrkiessä alle tammipuun

vaan mihin leijuu lehti tammen
– ei maahan – ei veteen
– ei pienen ihmisen kämmenelle
mihin – on vielä arvoitus – hetken

tammen lehti tavoittaa
– ei maata – ei vettä
– ei pienen ihmisen kämmentä

vaan naisen märkään olkavarteen
tarttuu lehti pieni
siitä miehen poimiessa sen kämmenelleen

lehti kämmenellään
katsoo mies naiseen rakkaudella

aprikoi mies hetken
onko tämä merkki jostain
korkeammasta elinaikaisesta

– rakkaudesta – kiintymyksestä

– onnesta ja onnellisuudesta

– kenties ikuisuudesta

kallistaa mies päätän
kohden naisen päätä
kuiskaa korvaan jotain
 

ehkäpä tammen lehdestä tai …
se jääköön arvoitukseksi

Mut se pieni tammen lehti
jää heidän muistoihinsa …
– ikuisesti

Hetki

anna mun olla tässä
– vielä hetki

vaik tiedän
– mentävä mun on

syvälle syliisi painan pääni
– vain hetkeksi
– tiedän

– vain hetkeksi

– hetkeksi

vaik haluaisinkin viipyä
– vielä hetken
– mentävä mun on

mut tiedä
– luokses tahdon jäädä
– ainiaan

– vaik mentävä mun on

 

Kaksi runoa

Sanat ja sanoilla ovat merkityksensä

Alustuksena kahteen nyt julkaistavaan runoon. Tämä on ollut aikanaan jokinlaista pohdintaa päivämäärällä 23.08.2016, alkuillan ja yömyöhän välissä, elämässäni, sen hetkiseen elämäntilanteeseeni liittyen, ajatuksien kierrättämistä, mikä merkitys, mitä merkityksiä sanoilla on. Kirjoitin silloin pari runoa, tai no, mitä ne nyt sitten ovatkaan, päätelköön lukijat itsessään, mitä ovat.

En enää muista, kuin hämärästi, miksi kirjoitin, mikä lopputulema oli ja oliko runojen kirjoitus ylipäätään tarpeellista. Ne löytyivät arkistoistani, olivatko ne sitten jääneet julkaisematta ajankohtaisuuden, tarpeettomuuden tai mikä syy sitten olikaan, syystä. Mutta, kun ne nyt tulivat esille, niin ajattelin ne kuitenkin julkaista. Ehkäpä niistä löytyy jokin ajatus..., mene ja tiedä. Katsoin, että ne ovat edelleenkin, hm, ajankohtaisia... .

Sanat ja sanoilla on merkityksensä, jokaisella omansa ja niiden tarkoitus on ja voi olla moninainen ja -tahoinen. Ilman sanoja emme ehkä ymmärtäisi oikein mistään mitään. On sitten ihmisestä, ihmisistä itsestään kiinni, miten käsittävät kuulemansa ja lukemansa sanat. Väärin ymmärtämisen mahdollisuuskin on olemassa tai jos jopa valehdellaan, niin silloin ollaan jo huteralla pohjalla. Koska, sanoilla on merkityksensä ja sanat ilmaisevat tarkoituksensa ja asiansa.

Runot eivät kata kaikkea, jokainen voi itsessään miettiä, mitä sanat ovat, mitä ne voivat olla ja mitä sanoilla ilmaistaan tai tehdään. Varsin, kun niistä aletaan rakentamaan lauseita jne.

Nämä kaksi runoa, Sanat ja Sanoilla, ovat syntyneet 23.08.2016, alkuillan ja yömyöhän välisenä aikana, pohdintana kirjoittajan elämäntilanteessa, jossa sanat ovat merkinneet jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja sanoilla on ollut sen hetkisessä tilanteessa painava merkityksensä.

 

sanat

sanat ovat sanoja

joskus ikäviä, surullisiakin
joskus vaatimuksia täynnään
joskus tarpeettomia
joskus tyhjänpäiväisiä
joskus iloisia
joskus turhia
joskus tärkeitä

mitä kaikkea sanat voivatkaan olla
mutta ilman sanoja
emme välttämättä ymmärtäisi toisiamme
– jos sittenkään

 

sanoilla

sanoilla voidaan satuttaa
sanoilla luodaan valtaa
sanoilla alistetaan
sanoilla rohkaistaan
sanoilla satutetaan
sanoilla loukataan
sanoilla ilmaistaan itseään

sanoilla on merkitystä
joten mieti mitä sanot

 

On...

on jossakin

onnemme

oi armahin

niin toivon

mut aikamme

ei ole loputon

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Ystävyys

Ystävyys

tiedät mitä se minulle merkitsee
mutta jos sanot rakastavasi
olen rakkaimpasi
iäti
jos niin vain haluat

ja vaik et sanoisikaan
ystäväksi en rupea
sillä rakastan Sinua

– yli kaiken
nyt ja ainiaan

Olet rakkaimpani

– ajasta iäisyyteen

 

Löytyipä vielä runo ystävyydestä, tai no, sen merkityksestä ja rakkaudesta.

Runo on kirjoitettu 25.08.2016, aamulla kello 7.

Kevättä odotellessa

solisee, solisee
solkenaan solisee
kevätpurot kirkkahat
kevään korvalla konsanaan

laulaa, laulaa lintunen
laulaa oksallansa
heleän äänes kuulen
sävelen ihanan
kevään korvalla konsanaan

lorisee, lorisee
lumoavasti lorisee
luomat uomissaan
kevään korvalla konsanaan

 

Tämä runo on kirjoitettu 27.05.2016 ja oli "eksynyt" pöytälaatikkoon.

Vaik runo kertoo keväästä, aattelin julkaista sen näin syksyn pimeyden aikaan. Koska kevätkin tulee taas aikanaan, eikä sinne ole kuin muutama kuukausi. Ja valo voittaa pimeyden, luo uutta ja ihmeellistä.

Sitä odotellessa...

Mietteitä

Tässä muutamia mietteitä, ajatuksia tai pohdintoja, jotka on kirjoitettu muistilapuille jo vuosia sitten. Ne ilmestyivät "päivän valoon", kun, hm, kaivelin arkistojani niin sanotusti pöytälaatikostani. Joten, julkaisen ne nyt.

Ne on yritetty kirjoittaa runoiksi, mutta jokainen lukija voi päätellä itse, mitä ne ovat. Ja mahdollisiin, niissä esille tuleviin kysymyksiin, voi jokainen vastata itse.

Minulla ei välttämättä ole vastauksia niihin, kunhan nyt pohdin vain, sellaista ajatusleikkiä tai ajatuksien synnyttämiä mietteitä ajan kulussa ja elämässä.

 

Rakkaus

Rakkaus, mitä se on?
Toisen unelma?
Toisen kärsimys?
Vai kahden ihmisen
unelmien ja onnen täyttymys?

kirjoitettu 04.09.2015

Voiko...

Voiko olla onnellinen,
jos ei ole surua kokenut?

Voiko olla surullinen,
jos ei ole onnea kokenut?

Voiko rakastaa,
jos ei osaa vihata?

Voiko vihata,
jos ei osaa rakastaa?

Kysymyksiä,
joihin kukin vastatkoon

itse.

kirjoitettu 16.04.2016

Liian vähän...

vuodet vain vierivät
ihmisillä on

liian vähän
aikaa rakkaudelle

liian vähän
aikaa toisilleen

liian vähän
aikaa itselleen

aika ei ole loputon

 

kirjoitettu 21.12.2018

 

Täyden kuun aikaan

Korvessa kulkevi kulkija kumarainen

tuo vaeltaja vaitonainen

– mietteissään...

on täyden kuun aika

mitä pohtikaan tuo vaeltaja vaitonainen

sitä ei kerro

jatkaa vain vaeltamistaan

– mietteissään

korvessa kuu kumottaa

valaisten polkua ikiaikaista

jota niin monet ovat kulkeneet

ennen häntä ja monet kulkevat

– vielä hänen jälkeensäkin

varrella keinon

ikihongat kurottavat taivasta kohti

mitä ne voisivatkaan kertoa

kulkija kumaraiselle

tuolle vaeltaja vaitonaiselle

ku juurillansa ovat seisseet vuosisatoja

nähneet niin sateet ja myrskyt ku paisteetkin

sodat ja rauhat jopa nälänhädätkin

ihmisiä kulkemassa kuka minnekin

on täyden kuun aika

mut korpivaellus yhä jatkuu

minne se päättyykään

sen tietää vain vaeltaja vaitonainen

kaik on hiljaa

ympärillä vallitsee rikkumaton hiljaisuus

et äänetkin huokaavat vaieten

varjoista vapauteen

...

kaik on hiljaa

äänet huokaavat vaieten

varjoista vapauteen

...

huokaavat mitä

se on arvoitus

 

On täysikuu

On täysikuu

yö lumoaa
on täyden kuun aika
– juuri nyt

yö lumoaa
vaik taivaalla loistaa täysikuu
Sinä olet minun täysikuu

täyden kuun taivaalla näen
mut Sinua en
vaik vieressäni seisot
ja äänesi kuulen
 

käteni hapuilee vierustaa
vaan ei löydä etsimäänsä
missä olet oi Armaani

yö lumoaa
oliko se sittenkin vain unikuva
haaveilua valveunien maailmassa

yö lumoaa
on täyden kuun aika
– juuri nyt

 

 

 Seuraava täysikuu on 9. lokakuuta 2022, kello 23.54,

eli tämä kirjoitus on julkaistu noin vuorokautta ennen.

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Junaa odotellessa

 

painauduimme vasten
– toisiamme
junaa odotellessa

Sinä suloinen sylissäni
surusta vai onnesta itkit
vaik muuta sanoit
– syyksi itkullesi

Sinä suloinen sylissäni
olitko surullinen
– lähdön haikeudesta
ku kuivaisin kyyneleesi
– pois poskiltasi

Sinä suloinen sylissäni
olitko onnellinen
– yhdessä olostamme
ku kuivasin kyyneleesi
– pois poskiltasi

Sinä suloinen sylissäni
silmäsi loistivat
– rakkaudesta

Sinä suloinen sylissäni
juna tuli ja – meni
yksin jäin laiturille
– kaipuuni kanssa

Sinä suloinen sylissäni
olisitpa sylissäni nyt
…

Sinä suloinen sylissäni

                                                                       – olet ajatuksissani

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.