Matkalla. ..

. .. pohjoiseen. Tämän näköistä "valtatietä" löytyy matkalla pohjoiseen. 

Kuva on Urho Kekkosen kansallispuistosta, kuvattu heinäkuussa, 2013.

Pyhä-Luosto

Pyhä-Luoston kansallispuisto on yksi vanhimmista kansallispuistoista maassamme ja se on perustettu 75 vuotta sitten, vuonna 1938. Silloinen nimi oli Pyhätunturin kansallispuisto. Nykyinen puisto muodostuu tästä vanhasta osasta ja siihen liitetystä Luoston alueesta, jotka yhdistettiin vuonna 2005, saaden nimekseen Pyhä-Luoston kansallispuisto.
Kansallispuiston ydinosa muodostuu Suomen eteläisimmästä tunturijonosta, jossa vuorottelevat kerot ja kurut.
Nykyinen puisto on kymmenen suurimman kansallispuiston joukossa, ollen kooltaan 142 km².
Vierailuja puistoon vuonna 2012 tehtiin 109 400 käyntiä.
Tiedot perustuvat Metsähallituksen sivustoihin.

Lisätietoja Pyhä-Luostosta osoitteessa;
luontoon.fi/Pyhä-Luoston kansallispuisto

Kuvia Pyhä-Luoston kansallispuistosta osoitteessa:
KuvaPekan kuvagalleria/Pyhä-Luosto


Kuva Pyhän Isokurusta, kuvattu kesäkuussa, 2013.

Keskikesä

Vaikka nykyään vietetään keskikesää kesäpäivänseisauksen aikaan, eli mittumaarina, eli juhannuksena, onhan se valon juhlaa ja päivät ovat silloin pisimmillään, oli aika muinoin toinen.
Entisaikaan elettiin luonnon ehdoilla, eikä ajan laskenta ollut niin päivän päälle.
Tärkeämpää oli, miltä sää näyttää, missä vaiheessa luonto oli ja miten sen kiertokulku eteni.
Vuosi jaettiin kahteen osaan, talveen ja kesään. Kesä alkoi huhtikuun puolivälissä ja päättyi lokakuun puolivälissä. Siten keskikesä sattui 13. heinäkuuta, joka yleensä oli vuoden lämpimintä aikaa.
Uskomusten mukaan tämä päivä oli myös karhun päivä. Karhu oli aikoinaan pyhä eläin ja karhunpalvonta oli tärkeää pohjoisille kansoille. Sillä oli myös keskeinen asema muinaisissa myyteissä.
Uskomuksissa karhu on liitetty niin keskikesään kuin myös keskitalveen, eli talvennapaan, jolloin karhu käänsi kylkeään pesässään.

Hevostellaan!

Kiinnostavatko hevoset? Jos ei, niin unohda tämä. Sitävastoin, jos kiinnostaa, voit katsoa hevosenkuvia allaolevien linkkien kautta.

Linkit vievät sinut KuvaPekan tai Kavelin Kuvat kuvagallerioihin, joissa on muutamia kuvia Tolkinkylän Ratsastuskoulun entisistä sekä nykyisistä hevosista ja poneista.

KuvaPekan hevoskuvia

Kavelin hevoskuvia

Nautinnollista hevostelua toivovat KuvaPekka ja Kaveli.

Erämaan laidalla

Kuten otsikko ja otsikkokuva asian ilmaisee, Reissumies reppuineen tähyilee erämaan laidalla.
Eli lyhyt matkakertomus tuntureiden takaa, ajalla kesäkuun ensimmäinen viikko, vain neljä kuvaa.
Reissumies oli lyhyellä tutkimusmatkalla Muotkatunturin erämaa-alueella kuvauskohteita etsimässä.
Kuvat ovat Muotkatuntureilta, erämaa-alueen pohjoispuolen reunalta, noin Kiellajoen kohdalta.

Sää oli vaihtelevaa, lämpötilat olivat toki plussan puolella, yhdestä asteesta, aina 30 asteeseen.

Ilma oli välillä mukavan viileätä tai tukahduttavan kuumaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä pilvettömällä taivaalla yötä päivää, olihan yöttömän yön aikaa. Ajoittain oli runsasta sadettakin, joka mahdollisti nuotion sytyttämisen, kun metsäpalovaroitus poistui. Mutta, mutta, sade toi sitten mukanaan kaikenmaailman lentävät herhiläiset, sateiden jälkeen lämpötilat kun olivat suotuisat.

Muotkatunturin erämaa-alue, Kiellajoki, taustalla häämöttää Paistunturin erämaa-alue.

Muutama sananen Muotkatunturin erämaa-alueesta, joka perustettiin  vuonna 1991 erämaalailla, samoin kuin 11 muuta erämaa-aluetta Lapissa.
Muotkatunturin erämaa sijaitsee Lapin läänissä, Utsjoen ja Inarin kunnissa.
Alue on pinta-alaltaan 1 570 km² ja se on erämaista neljänneksi suurin. Samalla sijalla on myös läheinen Paistunturin erämaa-alue.

Erämaa-alueet perustettiin alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi.
Erämaa-alueet eivät ole kansallispuistoja, mutta niillä vallitsee erityinen erämaalaki ja muu luonnosuojelulainsäädäntö.

Lisätietoja Muotkatunturin erämaa-alueesta; luontoon.fi/Muotkatunturi

Muotkatunturin erämaa-alue

Suopursu (Rhododendron tomentosum/Ledum palustre), tämä oluen ja viinan mausteenakin käytetty vanha lääkekasvi, yleinen varpukasvi, alkoi olla parhaimmassa kukassaan ja monin paikoin ympäristön tuoksu oli huumaava.

Suopursu on vanha lääkekasvi, jota on käytetty mitä moninaisimmissa tarkoituksissa. Se on myrkyllinen kasvi ja sen kaikki osat sisältävät myrkyllisiä terpeenejä, joiden vaikutukset ulottuvat keskushermostoon, aiheuttaen mm kouristuksia ja pahoinvointia. Suopursut voivat aiheuttaa myös päänsärkyä.

Mutta kuten laulussa sanotaan; Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa. ..