Unikuva

mies mustissaan
tuo vaeltaja vaitonainen
istuu äärellä nuotion
vaipuen uneen levottomaan

nuotion loisteessa
nousee unikuvaksi
kasvot rakkaansa

– kasvot jotka

hehkuvan lämpimästi
lumoavan kauniina
illassa pimenevässä

nuotion liekeistä
vai tunteiden palosta 

kasvoilla tuikkivat silmät
– vihreät
kilvan tähtitaivaan tähtien

rakkauden tuli loistaa silmistä
rakkautta janoten
läheisyyttä kaivaten
kulkijan sydämeen kohdistuen

 

sammunut on tuli nuotion
ei lämmitä liekki sen

herää horroksesta mies mustissaan
tuo vaeltaja vanha vaitonainen

havahtuen unikuvaansa
kaik’ olikin vain unta
haavetta vainen

loistaa kuu tähtitaivaan
tuoden muistot mieleen
vaeltajalle vaitonaiselle
tuolle yksinäiselle kulkijalle

kyynel poskelle vierähtäen
kuun valossa kimmeltäen

nousee jatkamaan
päättymätöntä matkaansa
kohden – tuntematonta

 

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.