solisee, solisee
solkenaan solisee
kevätpurot kirkkahat
kevään korvalla konsanaan
laulaa, laulaa lintunen
laulaa oksallansa
heleän äänes kuulen
sävelen ihanan
kevään korvalla konsanaan
lorisee, lorisee
lumoavasti lorisee
luomat uomissaan
kevään korvalla konsanaan
Tämä runo on kirjoitettu 27.05.2016 ja oli "eksynyt" pöytälaatikkoon.
Vaik runo kertoo keväästä, aattelin julkaista sen näin syksyn pimeyden aikaan. Koska kevätkin tulee taas aikanaan, eikä sinne ole kuin muutama kuukausi. Ja valo voittaa pimeyden, luo uutta ja ihmeellistä.
Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti