saappaan kannat painuvat maantien tomuun
mihin ovat miehet matkaamassa
kohden tuntematonta he marssimassa ovat
käsky käynyt on – puolustamaan
– isäin maata
– vapautta
– itsenäisyyttä
vastaan vainolaisen
saappaan kannat painuvat maantien tomuun
raskas pölypilvi nousee ilmaan
kun he kohden tuntematonta marssivat
kuului käsky aseeseen tarttua
vainolaista vastaan
kotia ja isäin maata puolustamaan
Kuule kuinka kumahtelevat kirkonkellot
kertovatko ne soidessaan
rauhaa ja rakkautta
vai sotaa ja vihaa
viestiä ilosta
vai suunnattomasta tuskasta
Ain kellot -
ihmisille soivat
mut millaisena
puolesta hyvän
niin ilon kuin surun
ihmisen elämässä
vastaan pahan
niin sodan kuin vihan
ihmisen elämässä
Mut kuule - kuuletko kuitenkaan
soittoa kirkonkellojen
- kuuntele kuitenkin
Tänään on kulunut vuosi Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainaa vastaan. Sota, joka on aiheuttanut sanoin kuvaamatonta tuhoa ympäristössä ja tuskaa ihmisille. Siksi tämä runo, jotta muistettaisiin sodan kauhut ja rauhan tärkeys. Myös sen tähden, että kun kuulemme, kuuntelemme, niin myös ymmärrämme kuulemamme.
Tänään alkaen kello 12.00, Helsingissä toiseen kertaan kello 18.00, soivat kirkonkellot kaikkialla Suomessa Ukrainalle, myös rauhalle maailmassa, joten kuuntele niiden
sanomaa hetken hiljaisuudessa.
Ihminen
minne menet, kunne kuljet
miettii ihminen
huoneessa 205
katsoo ihmeissään ikkunasta
joen uomaa
kosken kuohuja mielessään tapaellen
huoneessa 205
ei kuohu koski — vain metsän puut
heijastelevat varjojaan kosken partaalle
kun hopeinen kuu luo ihmeellistä taikaa
aivojen ajatuksiin
illassa pimenevässä
– ihmiselle
huoneessa 205
Mikä maailmaa vaivaa
vyöryi kylmä tuuli idästä
tuoden tullessaan sodan ja vainon
epävarmuuden ihmismieliin
- kautta maailman
vaik olla pitäisi
- rauhan ja rakkauden juhla
unohtamatta sopua ja hyvää mieltä
- ihmisten kesken
