tiistai 14. maaliskuuta 2023

Saappaan kannat

saappaan kannat painuvat maantien tomuun
mihin ovat miehet matkaamassa

kohden tuntematonta he marssimassa ovat

käsky käynyt on – puolustamaan
– isäin maata
– vapautta
– itsenäisyyttä

vastaan vainolaisen

saappaan kannat painuvat maantien tomuun
raskas pölypilvi nousee ilmaan
kun he kohden tuntematonta marssivat

kuului käsky aseeseen tarttua
vainolaista vastaan
kotia ja isäin maata puolustamaan

 

 - vapautta - rauhaa - rakkautta 

 - vapautta - rauhaa- rakkautta 

Hetken viel

 


Kulkija kumarainen
vaeltaja vaitonainen
keinollansa kulkevi

tähyää taivaanrantaan
näkyykö siellä jo savu torpan

vai onko se vain
– sumu aamun

pitkä on matka takanansa
askel jo painaa

pitkästä matkastako
niin luulisi

ei vaan
– ajatuksien painosta
– mielen raskaudesta
– kaipuusta
– ikävästä

mut viel on matkaa jäljellä
vaik jo askel painaakin
jaksettava on polkua kaitaa

– hetken viel
 
Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa. 
 
 

perjantai 24. helmikuuta 2023

Kirkonkellot soivat


Kuule kuinka kumahtelevat kirkonkellot

kertovatko ne soidessaan
rauhaa ja rakkautta
vai sotaa ja vihaa

viestiä ilosta
vai suunnattomasta tuskasta

Ain kellot -
ihmisille soivat

mut millaisena

puolesta hyvän
niin ilon kuin surun
ihmisen elämässä

vastaan pahan
niin sodan kuin vihan
ihmisen elämässä

Mut kuule - kuuletko kuitenkaan

soittoa kirkonkellojen

- kuuntele kuitenkin



Tänään on kulunut vuosi Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainaa vastaan. Sota, joka on aiheuttanut sanoin kuvaamatonta tuhoa ympäristössä ja tuskaa ihmisille. Siksi tämä runo, jotta muistettaisiin sodan kauhut ja rauhan tärkeys. Myös sen tähden, että kun kuulemme, kuuntelemme, niin myös ymmärrämme kuulemamme.

Tänään alkaen kello 12.00, Helsingissä toiseen kertaan kello 18.00, soivat kirkonkellot kaikkialla Suomessa Ukrainalle, myös rauhalle maailmassa, joten kuuntele niiden 

sanomaa hetken hiljaisuudessa.


 - vapautta - rauhaa - rakkautta 

 - vapautta - rauhaa- rakkautta 

 
Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.


maanantai 20. helmikuuta 2023

huone 205

Ihminen
minne menet, kunne kuljet

miettii ihminen

huoneessa 205

katsoo ihmeissään ikkunasta
joen uomaa
kosken kuohuja mielessään tapaellen

huoneessa 205

ei kuohu koski — vain metsän puut
heijastelevat varjojaan kosken partaalle
kun hopeinen kuu luo ihmeellistä taikaa

aivojen ajatuksiin

illassa pimenevässä

– ihmiselle

huoneessa 205