Oodi Rakkaudelle

Päivät pääksytysten,
lemmestä laulan,
– lemmestä,
niin kuin sen vain tuntee,
– rakastunut ihminen.




Päivät pääksytysten,
rakkaudesta lurittelen,
– rakkaudesta,
niin kuin sen vain tuntee,
– rakastunut ihminen.

Päivät pääksytysten,
lemmestä laulan,
rakkaudesta lurittelen,

– ma Sulle.

Päivät pääksytysten,
lemmestä laulan,
rakkaudesta lurittelen,
kaipaus rinnassain,

– Sua ikävöin.

– Rakkaani!

Päivät pääksytysten,
Oot mielessäin mun.

– Oi, Rakkaani!

Päivät pääksytysten,
Oot syömmessäin mun,

– ainiaan.

Kuvattu Vantaalla, maaliskuussa 2014.

Karkauspäivä

Tänään on karkauspäivä, päivä, jona ei vietetä kenenkään nimipäivää. Päivä on muutenkin vähän kummallinen. Sitä on pidetty nurinkurisuuden päivänä ja muun muassa naisilla on ollut lupa kosia.

Joskin tämä perinne on tullut Suomeen vasta myöhemmin, joskus 1800 -luvulla ja siihen on liittynyt jotain puuhastelua hamekankaiden kanssa.
Karkauspäivä on ollut tavalla tai toisella ajanlaskussamme mukana kuitenkin jo aikojen alussa.

Mutta se nurinkurisuuden päivä, jona karkauspäivää on myös pidetty, mitä se sitten on?
Se jäi askarruttamaan ja yritin etsiä siitä mainintoja, mitä ja mihin se liittyy, mutta laihaksi jäi.
Johtuneeko se siitä, että Suomessa perinteiset tavat karkauspäivänä alkoivat syntyä ja tulla tutuiksi vasta 1800 -luvun lopulla? Vielä kun, ko päivä esiintyy niin harvakseltaan, että perinteisiä tapoja ei ole päässyt kehittymään.  Mene ja tiedä, päivä on tavallaan unohdettu ja sitten kun se on, niin se on tullut ikäänkuin yllätyksenä.

Sitä vastoin, karkauspäivä, on tunnettu Euroopassa kansanperinteen päivänä, jolloin kaikki epäonnistuu. Karkausvuosien uskottiin olevan säiltään oikukkaat ja kaikenlaisten vitsauksien vaivaamia ja karkauspäivänä tapahtuvan onnettomuuksia ja muita tavallisuudesta poikkeavia ilmöitä.
Päivään kait sopi sitten myös, olihan se muutenkin nurinkurinen, että naiset voivat kosia, sillä sekin oli ennen aikaan varsin tavatonta.

Ennen vanhaan kosiminen oli pelkästään miesten puuhaa. Naisille sellainen ei ollut sopivaa.
Mutta nurinkurisuuden päivänä naisetkin saattoivat kosia. Saadun vastauksen mukaisesti sitten tapahtui, mitä tapahtui, nainen pääsi miehelään, tai sai hamekankaan.
Tämä taitaa olla se tunnetuin tapahtuma, tämä kosinta ja hamekangas. Toisaalta, Skotlannissa, sulhasehdokas joutui maksamaan kielteisen vastauksen myötä punnan.
Englantilaisilla oli tapana antaa kielteisen vastauksen saaneelle hansikkaat.
Siitä lienee tullut sanonta "saada rukkaset".

Oli miten oli, ennen aikaan kaikki oli toisin, mitä nyt. Silloin oli tuo vanhapiika, kuin myös -poika nimitys käytössä, jota ei oikeastaan enää paljon kuule. Ja ikärajakin vielä, se oli 25 vuotta.
Jollei siihen mennessä ollut aviossa, niin. ..

Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan, karkauspäivätapojen rantautuessa meille, kuulemma, naisväki järjesti karkauspäivän tansseja, illanvieton teeman ollessa vanhapiika ja kosinta. Illan kohokohta oli kosintakotiljongin tai raatikon tanssiminen. Lopputuloksesta ei ole tietoa.

Kun tuo karkauspäivä oli ja on vain kerran neljässä vuodessa, pääsevät naiset harvakseltaan kosimaan, aviosäätyyn pääseminen on ollut, ikäänkuin yhden kortin varassa.
Jos tuo kosinta ei onnistu karkauspäivänä ja sulhasehdokas juoksee karkuun, niin. ..
No, toivottavasti edes se hamekankaan saanti oli aikanaan mahdollista.

Muita uskomuksia karkauspäivälle.

Jos karkausvuonna säät ovat huonot ja sadosta tulee todennäköisesti huono.
Karkauspäivänä syntyneet ovat pahankurisia ja solmitut avioliitot epäonnistuvat.

Uskokoon, ken tahtoo, tämä päivä on silti erityinen, joten julkaisen tänään myös runon, joka on nimeltään;

Oodi Rakkaudelle!

Sen myötä hyvää karkauspäivää itse kullekin. 

Lähde ja lisätietoja karkauspäivän perinteistä: luettu 28.2.2016.

Helsingin yliopisto: Tiedevinkki 6/98, Karkauspäivän siirtäminen - kansatieteen asiantuntijan lausunto. 
Helsingin kaupunginkirjasto, Kysy.fi, 28.02.2006: Mikä on raatikko minne vanhat piiat pannaan?
Helsingin kaupunginkirjasto, Kysy.fi, 29.02.2012: Hei.
Yle, Elävä arkisto, 28.02.2012: Karkauspäivänä nainenkin saa kosia.

Karkauspäivä, mikä?

Karkauspäivä, mikä se onkaan?

Mitä tarkoittaa karkauspäivä, karataanko silloin jostain johonkin, juostaan pakoon, vai muuten vaan hävitään.
Varmaan joku, tai jotkut voivat niin tehdä, mutta mikä se karkauspäivä on oikeasti?

Vastauksena lyhyesti; karkauspäivä on ylimääräinen päivä, joka tasaa kalenterin, kalenteriajan pitämiseksi vuodenaikojen mukaisessa tahdissa.

Tässä jutussa yritän valottaa tätä poikkeuksellista päivää, voisiko sanoa lainausmerkeissä "teknisesti", jos tämä sanonta sallitaan, mutta kuitenkin lyhyesti.
Päivää, joka esiintyy kalentereissa vain neljän vuoden välein, vaan ei aina silloinkaan.
Poikkeuksia on, johtuen ajanlaskun vaikeuksista ja monimutkaisuudesta.
Ajanlaskuun liittyy paljon asioita, joita on otettava huomioon ja miten tarkasti ajanlaskua ja aikaa, kuin myös mitä ajanlaskumallia halutaan milloinkin mitata ja käyttää.

Ajanlaskun mittaaminen  on tärkeä asia ihmisille ja ihmiskunnalle ja se on kiehtonut ihmisiä tuhansien vuosien ajan. Ajanlaskulla määrittelemme syntymät, kuolemat  ja muut tekemisemme, tarkastelemme historiaa ja tulevaisuutta.
Miksi kirjoitan tästä? Koska asia kiinnostaa itseäni ja kun ajanlasku on vähän niin ja näin.
Samalla tulee kirjoitettua tämä juttu. Sekä siksi, että karkauspäivä ja ajanlasku liittyvät oleellisesti luonnonkiertoon ja käyttämäämme kalenteriin.
Jos karkauspäivää ei olisi, voi kysyä missä kohdalla kalentereissamme olisivat nykyiset vuodenajat?

Meillä Suomessa on ollut käytössä gregoriaaninen kalenteri, vuodesta 1753, kalenteri, joka on yleisesti käytössä oleva länsimaisessa kulttuurissa.
Länsimaissa on vakiintunut ns. kristillinen ajanlasku, jossa vuodet numeroidaan Kristuksen oletetusta syntymävuodesta, joko eteen- (jKr.) tai taaksepäin (eKr.).
Käytössä joskus myös jaa tai eaa.
Mutta, riippuen maasta ja uskonnosta, kalenteri voi olla myös joku muukin, esimerkiksi juliaaninen, juutalainen, tai islamilainen kalenteri.
Käytettäessä muita kalentereita, myös ajanlaskutapa muuttuu.

Toki, ajanlasku on tarkentunut siitä ajankohdasta, mistä nyt käyttämämme kalenterin ajanlasku alkoi, noin 700 eKr.. Tuolloin vuosia aloiteltiin laskemaan aurinkovuoden mukaan ja vuodet jaettiin 12 kuukauteen.
Toisin sanoen, nykyisen kalenterimme perusta on lähtöisin jo varhaisen Rooman ajoilta.

Karkauspäivä on päivä, joka esiintyy kalentereissamme joka neljäs vuosi, helmikuussa, jolloin helmikuuhun lisätään yksi päivä, nykyisin sen loppuun. Eli, joka neljäs vuosi helmikuussa on 29 päivää, se 29. päivä. Ennen vuotta 2000, päivä oli 24. päivä.

Vaikka tämä ei aina toteudu joka neljäs vuosi säännönmukaisesti, koska säännöt eivät ole aina, sanoisiko niin täydellisiä, vaan säännöissä on poikkeuksia.
Tämä johtuu ajan laskemisesta, koska maapallo kiertää aurinkoa 365 päivää, eli vuoden, kalenterin mukaan. Todellisuudessa auringon kiertämiseen maapallolta kuluu 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia. Kalenterin mukaan olemme kiertomatkalla vuosittain liian lyhyen ajan, eli noin neljännesvuorokauden vähemmän.

Kalenteria  tulee korjata, jotta vuodenajat pysyvät noin suurinpiirtein paikoillaan.
Syntyvä vajaus siis kompensoidaan lisäämällä yksi päivä helmikuuhun, joka neljäs vuosi.
Mutta siitä taas seuraa, että päivän lisääminen on liikaa pitkässä juoksussa, koska kiertoaika ei ole täyttä kuutta tuntia yli kalenterivuoden. Näin ollen pitää karkauspäivä jättää muutaman kerran pois kalenterista, seuraavan kerran vuonna 2100.
Sekään ei pidä kalenteria kohdillaan, kalenteria pitää taas korjata.
Käytössä olevaan  gregoriaaniseen kalenteriin tulee päivän virhe, joka syntyy 3300 vuodessa.

Lähde ja lisätietoja ajanlaskusta ja karkauspäivästä: luettu 26.2.2016.

Wikipedia, Vapaa tietosanakirja, 

Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa.

Gregoriaaninen ajanlasku.

Kristillinen ajanlasku.

Ajanlasku.

 
Yle tiede/Prisma Studio, Karkauspäivä: hyvä päivä ihan väärässä paikassa! Julkaistu 24.2.2016, Kari Paananen.
Helsingin yliopisto, almanakkatoimisto, Helmikuu ja karkauspäivä. Blogi, julkaistu 5.2.2016, Asko Palviainen.

Huumaa ja roihua

Iho ihoa koskettaa,
se väristyksen aaltoja aiheuttaa,
nuotion hehkun lailla synnyttää,
– huumaa polttavaa.

Huulet huulia koskettaa,
se sydämet sykkimään saa,
nuotiotulen lailla synnyttää,
– roihua rakkauden.

Nuotion lailla,
– synnyttää,
huumaa polttavaa,
roihua rakkauden,
– kahden ihmisen.

Kuvattu Nurmijärven Klaukkalassa, kesäkuussa 2014.

Helmikuu 2016

Helmikuu helistää, sanoi vanha kansa. Tänä päivänä se kait harvemmin toteutuu, kun kovat pakkaset ovat olleet harvassa, ainakin Etelä-Suomessa. Ei helmikuu silti ole ollut ilman pakkasia tai lumeton kuukausi, vaikka paukkupakkasia ei aina ole ollut.

Voit tarkastella itse Ilmatieteen laitoksen lämpötila- ja sadetilastoja tästä linkistä;

Tilastoja vuodesta 1961. 

Mutta ei siitä enempää, helmikuussa on kuitenkin monia ”tapahtumia”, juhlapäiviä, vanhastaan ja myös uudempia. Miksi kerron niistä? Tosin vain lyhyesti.

Koska kyseiset päivät liittyvät luontoon, luonnon muuttumiseen, ulkoiluun, olemme menossa kevättä ja valoa kohden, kirjallisuuteen, lähinnä runouteen, perinteeseen, ihmisiin ja ihmisyyteen.

Tänä vuonna on karkausvuosi, niin vuosikin on päivän pidempi, päiviä kun on vuodessa yksi lisää, eli yhteensä 366. Tämä päivä lisää helmikuun pituuden 29 päivään.
Joten aikaa on. .., tai no. ..

Koska tämä kirjoitus ilmetyy vasta nyt, on helmikuun juhlapäivistä suuri osa jo ollut.

Ensimmäinen juhlapäivä on kynttilänpäivä, 2.2, jota tosin ei nykyään vietetä aina kyseisenä päivänä, johtuen että, se ei ole enää pyhäpäivä, jota se oli aikoinaan.

Kynttilänpäivä on kristillinen juhla, jota on vietetty 300-luvun puolivälistä. Nimitys on peräsin keskiajalta, jolloin kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkoissa käytettävät kynttilät.

Ajankohtaan sinänsä sopiva juhla, kun valo lisääntyy ja kevättä kohden mennään. Onpa sitä aikanaan kutsuttu ensimmäiseksi kevätpäiväksikin. Sen merkitys oli aikanaan toimia myös eräänlaisena merkkipaaluna, jolloin tarkastettiin esimerkiksi ruokavarojen riittävyys.

Kynttilänpäivästä lisää seuraavista linkeistä: Wikipedia; Kynttilänpäivä, Suomen evankelisluterilainen kirkko; Kynttilänpäivä, Taivaannaula ry; Kynttilänpäivä.

Runebergin päivä, 5. helmikuuta, on juhlapäivä, joka on Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.

J. L. Runeberg oli runoilija, kirjailija ja toimittaja ja häntä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hänellä ja hänen kirjallisella tuotannollaan on ollut suuri merkitys suomalaisen kulttuurin ja kansallisaatteen nousuun.

Runebergin päivästä lisää linkeistä: Wikipedia; Johan Ludvig Runeberg, Yle, Oppiminen; 

J.L. Runebergin päivä, Ruokatieto Yhdistys ry; Runebergin päivä, Runebergintortut.

Laskiainen, laskiaissunnuntai, 7. helmikuuta ja laskiaistiistai, 9. helmikuuta. Kaikki tietävät laskiaisen, ei siitä sen enempää. Voit katsoa lisää linkeistä; Wikipedia; Laskiainen, Suomen evankelisluterilainen kirkko; Laskiainen ja tuhkakeskiviikko, Ruokatieto Yhdistys ry; Laskiainen.

Ystävänpäivä, on monissa maissa helmikuun 14. päivänä vietettävä juhla, jota Suomessa alettiin juhlia 1980 -luvulla. Päivän tunnuksena kautta maailman on pieni punainen sydän.

Lue lisää linkeistä: Wikipedia; Ystävänpäivä, Yle, Oppiminen; Ystävänpäivä, Ruokatieto Yhdistys ry; Ystävänpäivä.

Kalevalan päivä, 28. helmikuuta, suomalaisen kulttuurin päivä, joka on virallinen liputuspäivä. Päivää vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi, joka kuuluu maailmalle tärkeään kirjalliseen perintöön, maailmankirjallisuuteen. Teos perustuu 1800 -luvulla Elias Lönnrotin keräämiin kansanrunoihin.

Lue lisää Kalevalan päivästä: Wikipedia; Kalevalan päivä, Yle, Oppiminen; Kalevalan päivä, Ruokatieto Yhdistys ry; Kalevalan päivä juhlistaa ruokakulttuuriamme.

Karkauspäivä 29. helmikuuta, kirjoitan oman blogikirjoituksen itse päivästä, jonka julkaisen sunnuntaina, 28. helmikuuta. Ja toisen kirjoituksen karkauspäivään liittyvistä tavoista ja uskomuksista, sikäli kuin löydän tietoa. Tämä julkaisu tapahtuu aamuyöstä karkauspäivänä.

Karkauspäivänä puolilta päivin, ilmestyy myös uusi runo; Oodi Rakkaudelle.

Karkauspäivänä ilmestyy myös KuvaKerrontaan talven viimeinen Talven kuvia kaikennäköisiä, sekä uusi kirjoitus Pekan Kirjat blogiin.

Vanha

Astui mies, – yksinäinen,
kirkkoon vanhaan.

Asteli käyttävää alttarille,
tuo mies, – vanha ja väsynyt.

Istui penkkiin eturivin,
tuo mies, – kumarainen.

Hiljaisna siinä istuu,
ei virka sanaakaan.

Kelle virkkoisikaan,
tyhjässä kirkossa,
– niin luulisi.

Kädet ristien,
kuin odottaen, toivoen,
hän siinä tovin istuu.

Nousee kyyneleet silmiin,
miehellä hiljaisella.

Kyynelten valuessa poskille,
huulien tapaillessa sanoja,
vaan sanakaan hän ei sano,
– ääneen.

Kuin odottaen, toivoen,
– jotain tapahtuvaksi,
hän siinä tovin istuu.

Hetken se kestää
nousee mies, kumartaa
niin luulla vois,
– kumaraiselta.



Pois, pois, – mennä vois,
pyyhkii kyyneleet,
astelee ovelle.

Avaa oven, – mietteliäänä,
astuu ulos,
– päivään valkeaan,
sulkee oven,
– perässään.

Verkkaisesti hän etenee,
– kirkkopolulla,
kohden tuntematonta.

Kirkko vanha,
jää odottamaan,
– hiljaisuuteen,
– uutta tulijaa.


Kuvattu marraskuussa 2014, Helsingin pitäjän kirkolla, Vantaalla.

Ihminen

Ihminen elämässään,
– kaiken keskellä,
– yksin.

 

Kuka kaipaa,
kuka kiittää,
kuka muistaa,
kuka rakastaa,
kuka välittää,
– elämässä,
– siinä yksinäisessä.

Ihminen kuollessaan,
kuoleman koittaessa,
– jälleen,
– yksin.

Kuka kaipaa,
kuka kiittää,
kuka muistaa,
kuka rakastaa,
kuka välittää,
– kuolemassa,
– siinä yksinäisessä.

Kun kuolema korjaa,
– Ihmisen,
– sen yksinäisen.
  

Kuvattu Helsingin pitäjän kirkolla, Vantaalla, joulukuussa 2014.

Unelmointia

Tänään,

 – aikaan täysikuun.

 Saavut luoksein mun,

 kun tähdet loistavat,

 – taivahalla,

 aikaan täysikuun.

 Sylikkäin kanssas Sun,

 – nuotiolla istumme,

 aikaan täysikuun.

 Suudelmin suljet suuni,

 – alla puun,

 aikaan täysikuun.

 Väistyä pilvet jo vois,

 kuin nuotion savu,

 – konsaan,

 elämästämme, Sun ja mun,

 aikaan täysikuun.

 Aikaan täysikuun,

 – tänään.

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blogissa.

PS. Tänään 22.2.2016, kello 20.20 on täysikuu.

Lähde: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Taivaalla tänään, luettu kello 10.30.

Pekan

Pekan Kirjat -niminen sivusto näki päivänvalon tänään. Sivustolle kootaan ja kerrotaan asioita Pekan Runo- ja valokuvakirjoihin liittyen.

Sivuston osoite on www.pekankirjat.fi.

 
Runo- ja valokuvakirjoista on yksi nide ilmestynyt, nimeltään Se ensimmäinen. .., ilmestymispäivän oltua 11.11.2015.
Toinen nide on kirjoitusvaiheessa ja se tulee olemaan nimeltään Ja toinen. ... Ilmestymisajankohta on maaliskuuta 2016.

Uudelle sivustolle pääset tästä Pekan Kirjat.

Enemmän

Kuvattu Vantaalla huhtikuussa 2015.