keskiviikko 31. elokuuta 2016

Blogini lukijoille

Elokuu on päättymässä muutaman tunnin kuluttua tämän kirjoituksen ilmestymisestä.
Syksy odottaa jo "ovella", monien asioiden muuttuessa, niin luonnossa, kuin myös ihmisten mielissä.

Syyskuu, kuten heinäkuukin oli, tulee olemaan tässä blogissa ilman julkaistavia kirjoituksia, ei runoja, ei kuvia, ei mitään juttuja. Blogi on tauolla ainakin syyskuun.

Miksi? Niin kuin kaikki päättyy aikanaan, myös minun kohdalla. Nyt on runojen kirjoittaminen tullut tiensä päähän, vaikka niiden kirjoittaminen on ollut kivaa, runoilu päättyy tällä erää julkisesti tähän.
"Runosuoni" on nyt ehtynyt.
Elämässä ei pidä sanoa, ei koskaan, koska elämästä ei tiedä, mitä tapahtuu.
Tällä erää kuitenkin päätän runojen kirjoittamisen tähän.
Saatan toki joskus kirjoittaa vielä runojakin ja jopa julkaista niitä. Sen näyttää aika.
Nyt yritän koota jo ilmestyneitä runoja kansien väliin. 
Tilannetta voi seurata verkko-osoitteessa Pekan Kirjat, johon harvakseltaan kirjoitan edistymisestäni kirjarintamalla.

Tässä blogissa, heinäkuu oli aikaa, jolloin ei ilmestynyt yhtään kirjoitusta.
Elokuu taas on ollut, sanoisiko runomaratonin aikaa, koska runoja ilmestyi päivittäin.
Tai oikeammin sanottuna kait runoja, ajatelmia tai ajatuksia, yksi päivää kohden.
Runot herättivät kiinnostusta, kyllä, muutamat keräsivät jopa kommentteja.

Miksi runomaraton? Halusin kokeilla, kykenenkö kirjoittamaan runon päivässä.
No, tulihan se kokeilu täytettyä vaihtelevasti, jonkinlainen teelmys ilmestyi elokuun jokaisena päivänä.
Mutta nyt, en tiedä tulevasta, ehkä kirjoittelen luonnosta, siihen liittyvistä asioista, mene ja tiedä. 
Syyskuu on kuitenkin "lomaa" ja kuka tietää, jos se "lomailu" tuntuu hyvältä, niin se saattaa jatkua pidempäänkin.

Runomaraton päättyi yksisanaiseen runoon – sanaan, joka on miksi, joka ei sinänsä ole varsinainen runo, vaan oikeastaan tässä tapauksessa tarkoittaa ajatusta. 
Miksi, siksi, että miksi – sanana merkitsee moninaisia asioita, muun muassa kysymyksiä, epäröintiä, pahoittelua, jossain määrin jopa hyväksyntääkin. 
Ja se että, sanaa käytetään usein, asioissa, tekemisissä, ihmisten välisissä toiminnoissa, varsinkin niissä, mitkä aiheuttavat epäselvyyttä. 

On sitten aivan toinen juttu, saako näihin vastauksia ja millaisia saadut vastaukset ovat.
Vai aiheuttaako se lisää kysymyksiä, miksi?
Joten, miksi on hyvä runo tai ajatus, kun sitä oikein miettii, jatkaa omilla sanoilla, mistä milloinkin on kysymys. Sanasta voi jokainen luoda oman "runonsa", helposti, koska kaikilla meillä on erinäinen tarve käyttää miksi sanaa. Toisilla usein, toisilla harvoin, kaikilla kuitenkin tarve on.

Elokuussa ilmestyi myös – tavallaan – "korttisarja", nimeltään Kultasein!. "Korttisarjan" tosin aloitin jo toukokuussa, ja se sai jatkoa kesä- ja nyt elokuussa. Miksi tein tuon sarjan?
Koska niitä tuntui hauskalta "värkätä" ja toki, liittyyhän "kortteihin" myös jokin sanoma, otaksun.
Mutta sen saa jokainen lukija päättää lukiessaan "kortteja", ihan itse.
"Korttisarjan" päättää tänään aiemmin julkaistu Miksi?, runo tai ajatus, josta voi olla tietysti montaa mieltä.


                                                 





Kiitän kaikkia blogini lukijoita, erityisesti runojeni lukijoita.
Erityiskiitos vielä erikseen runojani kommentoineille.

Kiitos!





Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Miksi?



Kuvattu elokuussa 2016, Tuusulanjärvi, Tuusula.

maanantai 29. elokuuta 2016

On jossakin

Jossakin
– soi balalaikka
kaihoisaa säveltään,
surumielistä
– kaipuun sanomaansa
loihtien.

Lumoavat sävelet
kutsuvat
– hiljaisessa illassa.

Vaan, missä olet
– Kultasein?

Jossakin
– soi balalaikka,
kertoen sanomaansa
– meille.

On jossakin
paikka – armollinen,
paikka – rauhaisa,
jossa
murheet väistyä saa.

On jossakin
paikka – unelmien,
paikka – rakkauden,
jossa
kohtaamme – jälleen.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Elämän varrella

Elämän varrella
montako kertaa
osaamme kuunnella
kun olisi aika kuunnella
montako kertaa
osaamme sanoa
kun olisi aika sanoa

Elämän varrella
montako kertaa
jätämme kuuntelematta
vaikka pitäisi kuunnella
montako kertaa
jätämme sanomatta
vaikka pitäisi sanoa

Elämän varrella
päivä jo iltaan vaihtuu
yö jo aamuun taipuu
taas kerran
niin vain sanomatta jäi
niin vain kuuntelematta jäi
tälläkin kertaa

mutta sanonpa
tässä ja nyt
heti kohta
kuunneltuani Sinua
minä Sinua rakastan

perjantai 26. elokuuta 2016

Ihanaiseni!

Ihanaiseni,
rakkautta ma tahdon sulle antaa,
suudelmin sulkea sut syliini mun.

Kultasein, tule lähemmäs,
haluan sua hyväillä ja hoivata,
käsilläni kantaa läpi elämän,
iloineen, murheineen,
– kaikkineen.

tiistai 23. elokuuta 2016

Sanat

Sanat ovat vain sanoja,
ne kertovat jotain.

Vaan eivät kaikkea,
sillä sydämeni kertoo,
– enemmän.

Jos vain haluat,
– ja maltat,
– kuunnella?

Kuunnella sydämeni
– ääntä,
joka Sinulle sykkii.

Sillä sydämeni,
– kertoo kaiken,
– aivan kaiken,
 
– ilman sanoja.

maanantai 22. elokuuta 2016

Kolme tarinaa

Rakkauden kolme tarinaa.
Sinun tarinasi,
minun tarinani,
– yhteinen tarinamme.

Mistä ne rakentuvat?

Sinusta ja elämästäsi,
minusta ja elämästäni,
– meistä ja yhteisestä elämästämme.

Siis eläkäämme elämämme,
– yhdessä,
rakkaudella,
rakastaen – toisiamme.
 

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vierelläin

Oi tätä elämän ihanuutta,
kun Sinut vierellein sain.
Tunsin onnen rinnassain,
niin pakahduttavan.

Oi tätä elämän ihanuutta,
kun Sinä olet vierelläin,
kuljet rinnallain

Oi tätä elämän ihanuutta
kun Sinä olet vierelläin.
Kauanko se kestääkään?
Viikon, kuukauden, vuoden,
vai lopun elämän?

Oi tätä elämän kärsimystä,
vainen tuska täyttää sydämein,
jos Sinä lähdet pois,
– viereltäin.

lauantai 20. elokuuta 2016

Kairassa



käy kairaa kulkija
kumarainen

pää painuksissa
vaeltaa vanha vaitonainen

tuiverruksessa tuulen
tähyää taivaanrantaa
– tuntureiden taa

erämaa edessä
elämä elettynä
miettien mennyttä
tuskaillen tulevaa

ikävöiden iäti
kaivaten syvästi

– rakastettuaan



Kuvat julkaistu aiemmin tässä blogissa.
 

perjantai 19. elokuuta 2016

Onnenhetki

huulet huulia hyväilee
kädet käsiä koskettaa
vartalot väristen kietoutuneina
tunne lämmin, – huumaava
valtaa kahden ihmisen

satumainen onni
täyttää mielen tunteella
sydänsykkeen kiihkeydellä
tässä herkässä hetkessä
– onnenhetkessä

torstai 18. elokuuta 2016

Kuolematon sanonta



Monet ovat sanoneet
kuolemattomia
sanoja, sanontoja,

– sanoja rakkauden,
– sanontoja rakkaudesta.

Kuten,
"minä rakastan sinua",
"viinissä on totuus"
ja monia muita,
mitä lie niitä onkaan.

Katson viinilasiani,
– viinilasiani,
jossa helmeilee viini,
– mietin,
– mikä onkaan totuus?





Mieleeni nousee
nuo kuolemattomat
sanonnat,
– sanonnat;

"Viinissä on totuus",
"Minä rakastan Sinua",

– sillä,
minä rakastan Sinua,
yli kaiken,
minä – Sinua rakastan.

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.
 

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Olet ihana!


Kerrotaan,
että maailmassa
on paljon
ihania asioita.

Kerrotaan myös,
että maailmassa
on paljon
ikäviä asioita.

Niin tai näin,
elämässä on,
ihania sekä ikäviä asioita.


Vaan ken tietää,
ja jos vaik' tietääkin,
ei ehkä kerro,
mitä ne olisivat.

Sen voin kertoa
Sinulle kuitenkin,
olet ihaninta
maailmassa,
minulle.

Olet ihana!

tiistai 16. elokuuta 2016

En



Kyyneleitä silmissäin,
estää en voi,
tuskan täyttäessä
– sydämein.

Kuulla ääntäs en saata,
en nauruas hersyvää,
en lauluas helisevää.

Vainen ikävä, kaipaus,
täyttää mielein mun,
kun luonas sun,
– en olla voi.

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa, Kyyneleet -runon yhteydessä 16.8.2013.

maanantai 15. elokuuta 2016

Juopunut


Rakkaudestasi juopuneena
hoipertelen akkunan ääreen,
– yksin, – alastonna,
taivahalle tähyellen,
– tähtiä, – kuuta, tuijotellen.

Taivahalle tähyellen,
– tähtiä, – kuuta, tuijotellen,
täysikuuta,
joka peittyy mustaan,
– pilveen uhkaavaan.

Laskeutuu pimeys,
koittaa hiljaisuus,
mitä huomen tuo tullessaan,
– mietin,
en voi tietää,
– olet arvoitus mulle.

lauantai 13. elokuuta 2016

Sanaton


Rakkaani
luoksesi tulla sain
se väärin oli
– kenties

oli sydämesi jäätä
jota kyennyt en
– murtamaan

mut silmäsi sinun
kertoivat sen odotetun
– sanattoman viestin
sielusi syvyydestä
et kuitenkin
Sinä minua rakastat

perjantai 12. elokuuta 2016

Suden hetki




nuotiolla nuokkuu
hiipuvan tulen äärellä
yksinäinen kulkija
vaeltaja vaitonainen

askel uupunut on
yksinäisen kulkijan
hän silmänsä sulkee
uneen vaipuen
ikävä mielessäin
kaipaus sydämessäin
rakastettuaan miettien

yö jo kylmä on
syksy saapuu tunturiin
liekki nuotion sammunut on
vain hiillos hehkuu
yössä hiljaisessa

yön hiljaisuuden katkaisten
ulvoo susi läheisyydessä
– on suden hetki

vaeltaja vaitonainen
kulkija yksinäinen
havahtuen suden ulvontaan
tähyilee nuotion hiillosta
miettien. ..

. .., oliko se sittenkin
– sudenkatse

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.
 

torstai 11. elokuuta 2016

Kuuletko?


Kuuletko,
Oi Armain mun,
– kuuletko?

Kun laulumme tää,
– soi ja se soi,
sanoin rakkauden,
muistoin mennein,
onnessamme,
pois murheet pyyhkien.

Kuuletko,
Oi Armain mun,
– kuuletko,
sanat laulumme tään?

Oi Armain,
– sanat laulumme tään,

"Minä Sinua rakastan,
– ainiaan".


Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Oi Armain!






 Oi Armain,
 
sulle syömmein annoin,
sua halajan, sua odotan.
 

Kanssain sun
tietä elämän,
tahdon ma kulkea,
– auringonlaskuun.

Oi Armain,

sua rakastan,
sua halajan, sua odotan.
 

Kanssain sun
tahdon ma kulkea,
tietä elämän,
 
– elämän auringonlaskuun.




Kuvattu elokuussa 2016, Terioja, Järvenpää.

maanantai 8. elokuuta 2016

Ruusut punaiset




ruusut punaiset
mieleen tuo sun
keralla surun ja ikävän
luotain mun
kun lähdet sä pois

ruusut punaiset
mieleen tuo sun
keralla poltteen rinnassain
kertoen ikävästä ja kaipuusta

ruusut punaiset
mieleen tuo sun
keralla kohtalon yksinäisen
– et ikävä ihmisen
– on toisen luo

Kuvattu toukokuussa 2016, Helsingissä.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Oma Rakkaani!




Rakkaani,
tule tanssiin kanssain mun,
siihen viimeiseen valssiin,
tanssiin elämän mittaiseen.

Rakkaani,
tule tanssiin kanssain mun,
siihen valssiin elämän,
tanssien auringonlaskuun.

Rakkaani,
tanssi kanssain mun,
valssia elämän,
– elämässä,
kunnes kuolema
meidät erottaa.


Kuva; Auringonlasku Tuusulanjärvellä toukokuussa 2016, Rantatie, Tuusula.

lauantai 6. elokuuta 2016

Jano


Tunnen janoa,
mutta millä janoni,
– sammutan?

Oi Rakkaani,
millä janoni,
– sammutan?

Tunnen janoa,
mutta janoni ei sammu,
– tynnyrin oluesta,
– ei pullon viinistä,
– ei leilin vedestä,
– ei.


Tunnen janoa.

Oi Rakkaani,
Sinä tiedät
janoni sammuvan,
– vain Sinusta.

Anna minun juoda,
vartalosi juomaa,
huultesi kosteutta.

Sillä Sinusta,
– minä haluan juopua.

Ja sillä,
minun janoni sammuu,
– edes hetkeksi.

Oi Rakkaani,
– edes hetkeksi.

perjantai 5. elokuuta 2016

Tunne


  Rakkaani,
tunne kosketukseni
kulkiessasi metsässä
oksien riipiessä Sinua

Rakkaani,
tunne kosketukseni
kulkiessasi kevään tuulessa
tuulen helliessä kasvojasi

Rakkaani,
tunne kosketukseni
kulkiessasi syksyn sateessa
sateen kastellessa kasvojasi

Rakkaani,
tunne kosketukseni
kulkiessasi kesän auringossa
auringonlämmön ympäröidessä Sinut

Rakkaani,
tunne kosketukseni
kulkiessasi talven pakkasessa
pakkasen kipristellessä poskissasi

Rakkaani,
tunne kosketukseni
käteni vaeltaessa ihollasi
käsieni koskettaessa ihoasi

Rakkaani,
tunne kosketukseni
käsieni kietoutuessa ympärillesi
puristaessani Sinut syleilyyni



Rakkaani,
tunne kosketukseni
kaikkialla, missä ikinä liikutkin
nyt ja aina

Kuvattu kesäkuussa 2016 Vaajakoskella.
 

torstai 4. elokuuta 2016

Tyhjät seinät 3


Avaan oven, – jälleen kerran,
näen tutun kynnyksen,
– aprikoin,
– astunko ylitse, – enää.

Sisällä on hiljaista,
– niin hiljaista,
pimeys on läpitunkevaa,
vainen kuun kajo loistaa ikkunasta.

En sytytä valoa nähdäkseni,
– tiedän,
pimeydessä on vain,
– tyhjät, harmaat seinät.

Ei kuulu iloa, ei naurua,
– ei elämänlaulua,
– on vain tyhjät, harmaat seinät.

Aistittavissa on vainen,
suurta surua, ikävää, kaipaustakin.

Ilo, nauru, – elämänlaulu,
– ovat kaikonneet,
– lopullisesti, kukaties.
 
Jäljellä jäänyt on vain,
– tyhjät, – harmaat seinät.

Astun askeleen taakse,
ovi sulkeutuu edessäni,
– kuin itsestään,
– aprikoitsen, . ..

tiistai 2. elokuuta 2016

Jossakin




Joka päivä jossakin,
joka yö jossakin,
– jossakin on Hän.

Joka aamu jossakin,
joka ilta jossakin,
– jossakin on Hän.

Oi Oma Rakkahin,
– jossakin,
olet sydämessäin,

– aina ja ikuisesti!

Kuvattu kesäkuussa 2016 Enontekiön Kilpisjärvellä.