Tuskien taival

Mik onkaan tää ahdas tunne rinnassa

ku sydän tuskasta salamoi

kyyneleistä

jotka sammuttavat kaipuun paloa

epätoivon vallatessa mielen

 

on ihmisellä ikävä toisen luo

ikävä toisen luo

Rakkaus

rakastitko eilen
rakastatko tänään
rakastatko vielä huomenna

entä tulevaisuudessa

kysymyksiä joihin on alati vastattava

rakkaudessa tulee – uskoa itseen ja toiseen
toiveisiin
unelmiin

ja kaikista tärkeimpään

itse rakkauteen

yhdessä

Syksyinen kaira

 niin hiljainen on syksyinen kaira 

ei kuulu linnunlaulua selkosilla
ei kurkien, ei joutsenten
vain tuuli henkäilee hiljaisesti kiveliöllä

 

askeltaa vaeltaja vaitonainen
kulkija kumarainen
painavin askelin pitkosta

poimii sieltä täältä hillan suuhunsa
mietteissään

”olisipa vasu mukana nyt
hillaa poimisin armaalleni”

 

mut matka jatkuu
minne mahtaa päättyvän
– oman armaan luokse

sitä ei tiedä kulkija kumarainen
tuo vanha vaitonainenkaan
– vielä

selkosen hiljaisuus ympärillään
– hän huokaa yksinäin

”mik onkaan elämän tarkoitus”

 

niin hiljainen on syksyinen kaira
vain tuuli henkäilee hiljaisesti kiveliöllä

Tule

tule – tule jo
syliini mun

suruinesi ja murheinesi
tule syliini mun

anna pyyhkiä kyyneleesi pois
väistykööt ikävä ja murheet
tule syliini mun

tule – tule jo
syliini mun

 

Riita

riidellään riidellään

mut tule syliini ensin

jotta kuulen mitä sanot

rauhassa ja rakkaudessa

sillä minä rakastan

– Sinua

riidasta huolimatta

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Sumusta

Sumusta

Kulkija kumarainen
polkuansa kulkevi
metsän siimeksessä vaeltavi

tähdet pilvien takaa välkähtävi

kulkija kumarainen

sumusta luoksesi tulevi

– sumusta luoksesi tulevi

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Kirjaston hiljaisuus

 

Istun kirjaston hiljaisuudessa

tila luo ja tuo outoa taikaa
– mieleeni

suljen silmäni ja haaveilen
mieleen nousee

haavekuva
– Sinusta

 

avaan silmäni

mitä näenkään
se ei ollutkaan
vain mielikuva haaveesta

se olet sittenkin
– Sinä

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Ihmisen elämä

Ihmisen elämä on kuin nuotio

syntymässä elämä syttyy
kuin tuli nuotion

lapsuudessa hiljalleen kasvaa
kuin tuli nuotion

nuoruudessa jo ryöpsähtelee ja vahvistuu
kuin tuli nuotion

aikuisuudessa on voimissaan
– nuolten ahnaasti puuta
vuoroin räiskähdellen ja taas tasaantuen
tuli nuotion

vanhuudessa jatkaa palamistaan
mut yhä pienemmäksi liekki elämän käy
kuin tuli nuotion

kuolemassa liekki elämän
– hiipuu hiljalleen pois
kuin hiipuva tuli nuotion

tuli nuotion

– sammunut on

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Huokaus

pimeys äänetönnä huokaa
valoa tuokaa

on aika aamunkoin
yön hiljaisuus väistyvi
alta aamun askareiden

mitä päivä tuo tullessaan

sitä ei tiedä vielä kukaan

ehkä ilta on…

Rikki

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa

yön varjo päivän pimentää
se mielen sumentaa
ihminen rikki on

sydämeen syvät haavat
syntyivät
ihminen rikki on

katkennut on sielun soitto
kyyneleet – mihin valuvatkaan
ihminen rikki on

vaik jokin rikki mennyt on
– ihmisessä

– ihmisessä
syvällä sisimmässä
– elää

usko toivo ja rakkaus

Rannalla

rannalla
rannalla istuen yksinäin

toiveitaan aatellen
unelmiinsa vajonneena
mielitiettyänsä kaivaten

katse kaukaisuudessa
ajatuksiaan etsien
mielenrauhaan pyrkien

milloin rakastettu palaakaan
jo kohta
pimeys laskeutuu maisemaan

haparoiden vaeltaa katse
taivaanrannassa pimenevässä
häilyvä piina mielen murtaa
sen sanoiksi pukee

”oi rakastettuni älä pakene
tule luoksein
tule luoksein

– tule luoksein

hapiasti”

Elämä

Ihmisillä
tulisi olla
uskoa elämään
toivoa elämiseen
rauhaa ja rakkautta
– elämässä

koska

Elämä

– antaa paljon
mutta se myös ottaa
– aina omansa

kuolemalla

Runo kirjoitettu alunperin 04.07.2016.

Aika

aika mennyt ei palaa

elä vain ajassa tässä

tulevasta ei tiedä

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Sinfonia

siellä missä hongat humisevat

kosket kohisevat

siellä soi luonnon sinfonia

siellä missä korvaan kuiskutellaan

”Rakastan Sinua”

siellä soi rakkauden sinfonia

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Kaksi sydäntä

miten kaksi sydäntä

voi olla yhdessä

ei mitenkään

jos ovat ilman

– rakkautta

mut jos on

– rakkautta

silloin on vain yksi

– yhteinen sydän

ja rakkaus kahden ihmisen

Runo on kirjoittu alunperin 29.02.2016.

Aivot

Minkä aivot kieltävät
sen sydän kertoo

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

Yksinäinen

    Yksinäinen

jo joutui ilta myöhäinen
yksinäinen joutsen kaartaa kohden
tummuvaa taivaanrantaa

matalalla hän lentää
tähyellen taivaanrantaa
kuin etsien jotain

joutsenlauluako laulaa mennessään
illassa pimenevässä

ei

vaan kutsuhuuto kaikaa

kumppaniaan etsii ja kaipaa
kukaties


yksinäinen joutsen jatkaa lentoaan
tähyellen taivaanrantaa
yhä etsien


näin se huuto raikaa
missä olet

en löydä Sinua

Paikka

 

 

Paikka

Missä paikkani on
siellä täällä vai tuolla
sen ku tietäisi

Missä paikkani on
sitä etsin
yhä uudelleen ja
– uudelleen

Mut paikkaani
vaan en löydä
vaik kuinka kiertäisi

mut jos tietäisin
niin sinne kiertäisin

missä olet…

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Mielen polut

mielen polut
mistä syntyvätkään?

myötä- ja vastoinkäymisistä
oppimisesta
rakkaudesta
ihmisistä
eletystä elämästä

näistä syntyvät
mielen polut

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Kesä

 

Kesä

jo joutui kesä
saapui syksy

kairassa hehkuu ruska
mielessään tuska
ku kulkija kumarainen
– polkujaan matkaa

lähti joutsenet – kurjetkin
vain vaeltaja vaitonainen

kulkevi

kohden metsänrantaa – omaa tupaa

koitti talvi
järvet jäädyttäen
lumi maan peittäen

tuvassaan tuumii – mitä tuumiikaan
vaeltaja vanha vaitonainen
tuo kulkija kumarainen

toimetonna talven vuottaa
odottaen tulevaa
mitä tuokaan tullessaan

vaan elo tuvassa on
– yksinäistä ja hiljaista

tuli kevät toi kurjet
– joutsenetkin

ja myötä linnunlaulun
– uusi kesä

mut tuleeko…

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Vaik'

 

vaik’ en korulauseita kerro sulle
rakastan sua 

ilon hetkistä
surun kyyneliin

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Onnellinen(ko)?

Olenko onnellinen
Oletko onnellinen
Onko hän onnellinen
Olemmeko onnellisia
Oletteko onnellisia

Onnellinen(ko)
ken sen tietää

vastatkoon itselleen

 

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Tässä linkki runoon Älä unohda minua., joka on julkaistu 10.11.2016, liittyen tuohon kukkakuvaan.

Kirkonkellot

 

 

Kirkonkellot
kumahtelevat kuolon sanomaa
viestiä kuoleman ne ilmoille väräjäävät

– kun soditaan

mik’ onkaan hinta
– rauhasta ja vapaudesta

hinta jonka maksavat

– kuolleet
– vammautuneet
– rauhaa rakastava kansa
 

hinnan jonka voi lukea

– kautta hautakumpujen
– mielistä ihmisten
– rakennuksista tuhoutuneista
– ympäristöstä

silti

yhä edelleen jatkavat
kellot kumahduksiaan
kuolon sanomaa kertoen
viestiä kuoleman ilmoille tuoden

niin kauan

– kun soditaan

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.