torstai 29. syyskuuta 2022

Riita

riidellään riidellään

mut tule syliini ensin

jotta kuulen mitä sanot

rauhassa ja rakkaudessa

sillä minä rakastan

– Sinua

riidasta huolimatta

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Sumusta

Sumusta

Kulkija kumarainen
polkuansa kulkevi
metsän siimeksessä vaeltavi

tähdet pilvien takaa välkähtävi
kulkija kumarainen
sumusta luoksesi tulevi

– sumusta luoksesi tulevi

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Kirjaston hiljaisuus

 

Istun kirjaston hiljaisuudessa

tila luo ja tuo outoa taikaa
– mieleeni

suljen silmäni ja haaveilen
mieleen nousee

haavekuva
– Sinusta


 

avaan silmäni

mitä näenkään
se ei ollutkaan
vain mielikuva haaveesta

se olet sittenkin
– Sinä

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.


Ihmisen elämä

Ihmisen elämä on kuin nuotio

syntymässä elämä syttyy
kuin tuli nuotion

lapsuudessa hiljalleen kasvaa
kuin tuli nuotion

nuoruudessa jo ryöpsähtelee ja vahvistuu
kuin tuli nuotion

aikuisuudessa on voimissaan
– nuolten ahnaasti puuta
vuoroin räiskähdellen ja taas tasaantuen
tuli nuotion

vanhuudessa jatkaa palamistaan
mut yhä pienemmäksi liekki elämän käy
kuin tuli nuotion

kuolemassa liekki elämän
– hiipuu hiljalleen pois
kuin hiipuva tuli nuotion

tuli nuotion

– sammunut on



Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.


maanantai 26. syyskuuta 2022

Huokaus

pimeys äänetönnä huokaa
valoa tuokaa


on aika aamunkoin
yön hiljaisuus väistyvi
alta aamun askareiden

mitä päivä tuo tullessaan

sitä ei tiedä vielä kukaan

ehkä ilta on…


Rikki

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa
yön varjo päivän pimentää
se mielen sumentaa
ihminen rikki on

sydämeen syvät haavat
syntyivät
ihminen rikki on

katkennut on sielun soitto
kyyneleet – mihin valuvatkaan
ihminen rikki on

vaik jokin rikki mennyt on
– ihmisessä

– ihmisessä
syvällä sisimmässä
– elää

usko toivo ja rakkaus


Rannalla

rannalla
rannalla istuen yksinäin

toiveitaan aatellen
unelmiinsa vajonneena
mielitiettyänsä kaivaten

katse kaukaisuudessa
ajatuksiaan etsien
mielenrauhaan pyrkien

milloin rakastettu palaakaan
jo kohta
pimeys laskeutuu maisemaan

haparoiden vaeltaa katse
taivaanrannassa pimenevässä
häilyvä piina mielen murtaa
sen sanoiksi pukee

”oi rakastettuni älä pakene
tule luoksein
tule luoksein

– tule luoksein

hapiasti”


lauantai 17. syyskuuta 2022

Elämä


Ihmisillä
tulisi olla
uskoa elämään
toivoa elämiseen
rauhaa ja rakkautta
– elämässä

koska

Elämä

– antaa paljon
mutta se myös ottaa
– aina omansa

kuolemalla

Runo kirjoitettu alunperin 04.07.2016.

Aika


aika mennyt ei palaa

elä vain ajassa tässä

tulevasta ei tiedä

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

perjantai 16. syyskuuta 2022

Sinfonia

siellä missä hongat humisevat

kosket kohisevat

siellä soi luonnon sinfonia


siellä missä korvaan kuiskutellaan

Rakastan Sinua”

siellä soi rakkauden sinfonia

 

Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.


Kaksi sydäntä


miten kaksi sydäntä

voi olla yhdessä


ei mitenkään

jos ovat ilman

rakkautta


mut jos on

rakkautta

silloin on vain yksi

yhteinen sydän


ja rakkaus kahden ihmisen


Runo on kirjoittu alunperin 29.02.2016.

Aivot


Minkä aivot kieltävät
sen sydän kertoo


Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.

torstai 15. syyskuuta 2022

Yksinäinen

    Yksinäinen

jo joutui ilta myöhäinen
yksinäinen joutsen kaartaa kohden
tummuvaa taivaanrantaa

matalalla hän lentää
tähyellen taivaanrantaa
kuin etsien jotain

joutsenlauluako laulaa mennessään
illassa pimenevässä

ei

vaan kutsuhuuto kaikaa

kumppaniaan etsii ja kaipaa
kukaties


yksinäinen joutsen jatkaa lentoaan
tähyellen taivaanrantaa
yhä etsien


näin se huuto raikaa
missä olet

en löydä Sinua


sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Paikka

 
 
Paikka

Missä paikkani on
siellä täällä vai tuolla
sen ku tietäisi

Missä paikkani on
sitä etsin
yhä uudelleen ja
– uudelleen

Mut paikkaani
vaan en löydä
vaik kuinka kiertäisi

mut jos tietäisin
niin sinne kiertäisin

missä olet…
 
Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

lauantai 10. syyskuuta 2022

Mielen polut


mielen polut
mistä syntyvätkään?

myötä- ja vastoinkäymisistä
oppimisesta
rakkaudesta
ihmisistä
eletystä elämästä

näistä syntyvät
mielen polut

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

 

Kesä

 

Kesä

jo joutui kesä
saapui syksy

kairassa hehkuu ruska
mielessään tuska
ku kulkija kumarainen
– polkujaan matkaa

lähti joutsenet – kurjetkin
vain vaeltaja vaitonainen

kulkevi

kohden metsänrantaa – omaa tupaa

koitti talvi
järvet jäädyttäen
lumi maan peittäen

tuvassaan tuumii – mitä tuumiikaan
vaeltaja vanha vaitonainen
tuo kulkija kumarainen

toimetonna talven vuottaa
odottaen tulevaa
mitä tuokaan tulessaan

vaan elo tuvassa on
– yksinäistä ja hiljaista

tuli kevät toi kurjet
– joutsenetkin

ja myötä linnunlaulun
– uusi kesä

mut tuleeko…

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.


perjantai 9. syyskuuta 2022

Vaik'

 


vaik’ en korulauseita kerro sulle
rakastan sua 

ilon hetkistä
surun kyyneliin

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.

Onnellinen(ko)?


Olenko onnellinen
Oletko onnellinen
Onko hän onnellinen
Olemmeko onnellisia
Oletteko onnellisia

Onnellinen(ko)
ken sen tietää

vastatkoon itselleen

 

Kuvat julkaistu aiemmin tässä blokissa.
 
Tässä linkki runoon Älä unohda minua., joka on julkaistu 10.11.2016, liittyen tuohon kukkakuvaan.

Kirkonkellot

 

 

Kirkonkellot
kumahtelevat kuolon sanomaa
viestiä kuoleman ne ilmoille väräjäävät

– kun soditaan

mik’ onkaan hinta
– rauhasta ja vapaudesta

hinta jonka maksavat

– kuolleet
– vammautuneet
– rauhaa rakastava kansa
 

hinnan jonka voi lukea

– kautta hautakumpujen
– mielistä ihmisten
– rakennuksista tuhoutuneista
– ympäristöstä

silti

yhä edelleen jatkavat
kellot kumahduksiaan
kuolon sanomaa kertoen
viestiä kuoleman ilmoille tuoden


niin kauan

– kun soditaan

Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.