Korvessa kulkevi kulkija kumarainen
tuo vaeltaja vaitonainen
– mietteissään...
on täyden kuun aika
mitä pohtikaan tuo vaeltaja vaitonainen
sitä ei kerro
jatkaa vain vaeltamistaan
– mietteissään
korvessa kuu kumottaa
valaisten polkua ikiaikaista
jota niin monet ovat kulkeneet
ennen häntä ja monet kulkevat
– vielä hänen jälkeensäkin
varrella keinon
ikihongat kurottavat taivasta kohti
mitä ne voisivatkaan kertoa
kulkija kumaraiselle
tuolle vaeltaja vaitonaiselle
ku juurillansa ovat seisseet vuosisatoja
nähneet niin sateet ja myrskyt ku paisteetkin
sodat ja rauhat jopa nälänhädätkin
ihmisiä kulkemassa kuka minnekin
on täyden kuun aika
mut korpivaellus yhä jatkuu
minne se päättyykään
sen tietää vain vaeltaja vaitonainen
kaik on hiljaa
ympärillä vallitsee rikkumaton hiljaisuus
et äänetkin huokaavat vaieten
varjoista vapauteen
...
kaik on hiljaa
äänet huokaavat vaieten
varjoista vapauteen
...
huokaavat mitä
se on arvoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti