Karkauspäivä

Tänään on karkauspäivä, päivä, jona ei vietetä kenenkään nimipäivää. Päivä on muutenkin vähän kummallinen. Sitä on pidetty nurinkurisuuden päivänä ja muun muassa naisilla on ollut lupa kosia.

Joskin tämä perinne on tullut Suomeen vasta myöhemmin, joskus 1800 -luvulla ja siihen on liittynyt jotain puuhastelua hamekankaiden kanssa.
Karkauspäivä on ollut tavalla tai toisella ajanlaskussamme mukana kuitenkin jo aikojen alussa.

Mutta se nurinkurisuuden päivä, jona karkauspäivää on myös pidetty, mitä se sitten on?
Se jäi askarruttamaan ja yritin etsiä siitä mainintoja, mitä ja mihin se liittyy, mutta laihaksi jäi.
Johtuneeko se siitä, että Suomessa perinteiset tavat karkauspäivänä alkoivat syntyä ja tulla tutuiksi vasta 1800 -luvun lopulla? Vielä kun, ko päivä esiintyy niin harvakseltaan, että perinteisiä tapoja ei ole päässyt kehittymään.  Mene ja tiedä, päivä on tavallaan unohdettu ja sitten kun se on, niin se on tullut ikäänkuin yllätyksenä.

Sitä vastoin, karkauspäivä, on tunnettu Euroopassa kansanperinteen päivänä, jolloin kaikki epäonnistuu. Karkausvuosien uskottiin olevan säiltään oikukkaat ja kaikenlaisten vitsauksien vaivaamia ja karkauspäivänä tapahtuvan onnettomuuksia ja muita tavallisuudesta poikkeavia ilmöitä.
Päivään kait sopi sitten myös, olihan se muutenkin nurinkurinen, että naiset voivat kosia, sillä sekin oli ennen aikaan varsin tavatonta.

Ennen vanhaan kosiminen oli pelkästään miesten puuhaa. Naisille sellainen ei ollut sopivaa.
Mutta nurinkurisuuden päivänä naisetkin saattoivat kosia. Saadun vastauksen mukaisesti sitten tapahtui, mitä tapahtui, nainen pääsi miehelään, tai sai hamekankaan.
Tämä taitaa olla se tunnetuin tapahtuma, tämä kosinta ja hamekangas. Toisaalta, Skotlannissa, sulhasehdokas joutui maksamaan kielteisen vastauksen myötä punnan.
Englantilaisilla oli tapana antaa kielteisen vastauksen saaneelle hansikkaat.
Siitä lienee tullut sanonta "saada rukkaset".

Oli miten oli, ennen aikaan kaikki oli toisin, mitä nyt. Silloin oli tuo vanhapiika, kuin myös -poika nimitys käytössä, jota ei oikeastaan enää paljon kuule. Ja ikärajakin vielä, se oli 25 vuotta.
Jollei siihen mennessä ollut aviossa, niin. ..

Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan, karkauspäivätapojen rantautuessa meille, kuulemma, naisväki järjesti karkauspäivän tansseja, illanvieton teeman ollessa vanhapiika ja kosinta. Illan kohokohta oli kosintakotiljongin tai raatikon tanssiminen. Lopputuloksesta ei ole tietoa.

Kun tuo karkauspäivä oli ja on vain kerran neljässä vuodessa, pääsevät naiset harvakseltaan kosimaan, aviosäätyyn pääseminen on ollut, ikäänkuin yhden kortin varassa.
Jos tuo kosinta ei onnistu karkauspäivänä ja sulhasehdokas juoksee karkuun, niin. ..
No, toivottavasti edes se hamekankaan saanti oli aikanaan mahdollista.

Muita uskomuksia karkauspäivälle.

Jos karkausvuonna säät ovat huonot ja sadosta tulee todennäköisesti huono.
Karkauspäivänä syntyneet ovat pahankurisia ja solmitut avioliitot epäonnistuvat.

Uskokoon, ken tahtoo, tämä päivä on silti erityinen, joten julkaisen tänään myös runon, joka on nimeltään;

Oodi Rakkaudelle!

Sen myötä hyvää karkauspäivää itse kullekin. 

Lähde ja lisätietoja karkauspäivän perinteistä: luettu 28.2.2016.

Helsingin yliopisto: Tiedevinkki 6/98, Karkauspäivän siirtäminen - kansatieteen asiantuntijan lausunto. 
Helsingin kaupunginkirjasto, Kysy.fi, 28.02.2006: Mikä on raatikko minne vanhat piiat pannaan?
Helsingin kaupunginkirjasto, Kysy.fi, 29.02.2012: Hei.
Yle, Elävä arkisto, 28.02.2012: Karkauspäivänä nainenkin saa kosia.