Tyhjät seinät 3

Avaan oven, – jälleen kerran,
näen tutun kynnyksen,
– aprikoin,
– astunko ylitse, – enää.

Sisällä on hiljaista,
– niin hiljaista,
pimeys on läpitunkevaa,
vainen kuun kajo loistaa ikkunasta.

En sytytä valoa nähdäkseni,
– tiedän,
pimeydessä on vain,
– tyhjät, harmaat seinät.

Ei kuulu iloa, ei naurua,
– ei elämänlaulua,
– on vain tyhjät, harmaat seinät.

Aistittavissa on vainen,

suurta surua, ikävää, kaipaustakin.

Ilo, nauru, – elämänlaulu,
– ovat kaikonneet,
– lopullisesti, kukaties.
 

Jäljellä jäänyt on vain,
– tyhjät, – harmaat seinät.

Astun askeleen taakse,
ovi sulkeutuu edessäni,
– kuin itsestään,
– aprikoitsen, . ..