Yö laskeutuu ylle erämaan,
loistaa kuu, tähdet taivahan.
Koittaa kylmyys pakkasen,
– talvi jo on.
Iskee taivas tulta,
salamoin kirkkahin.
Susi ulvoo yksinäisyyttään,
vasten kultaista kuuta,
– kuin vastausta odottaen.
Vastausta, – ei kuulu, ei.
Vaikenee susi,
niin vaipuu erämaa,
– yön hiljaisuuteen.
Kuvattu syyskuussa 2014, Sodankylän Kakslauttasessa.
Hieno runo, kuten kaksi aikaisempaakin. -Rantaluikka-
VastaaPoistaKiitos Rantaluikka, kiva, kun pidät niistä.
Poista