sunnuntai 25. tammikuuta 2015





Yö laskeutuu ylle erämaan,
loistaa kuu, tähdet taivahan.

Koittaa kylmyys pakkasen,
– talvi jo on.

Iskee taivas tulta,
salamoin kirkkahin.

Susi ulvoo yksinäisyyttään,
vasten kultaista kuuta,
– kuin vastausta odottaen.

Vastausta, – ei kuulu, ei.

Vaikenee susi,
niin vaipuu erämaa,

– yön hiljaisuuteen.


Kuvattu syyskuussa 2014, Sodankylän Kakslauttasessa.


2 kommenttia:

  1. Hieno runo, kuten kaksi aikaisempaakin. -Rantaluikka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rantaluikka, kiva, kun pidät niistä.

      Poista