Kevätiltana
Kevätiltana,
kulkee mies verkalleen,
tuo hahmo kumarainen.
Aurinko, – laskee mailleen,
hämärä valtaa maiseman,
vaan pysähtyy mies,
– nuotiopaikkaa etsien,
– kenties.
Odottaa hän,
– kuunnellen, – katsellen,
hämärtyvässä illassa,
– rakkaintaan?
Aikansa odottaen,
sytyttää nuotion,
iltaan pimenevään.
Nuotion tuli valaisee ympäristön,
vaipuu mies hiljaisuuteen,
– yhä odottaen.
Kuuluu rasahdus,
kuin oksa katkennut ois.
Havahtuu mies,
– kuuntelemaan.
Onko se Hän,
– Odotettu?
Kuva: kuvattu toukokuussa 2013 Vantaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti