Syysiltana,
kulkee mies verkalleen,
tuo hahmo kumarainen.
putoavat lehdet puiden,
vaan pysähtyy mies,
– ikäänkuin kuunnellen.
– ikäänkuin kuunnellen.
Odottaa hän,
– sateessa,
– hämärtyvässä illassa.
– Mitä,
– kenties rakkaintaan,
vaan ken tietää?
Aikansa odottaen,
jatkaa matkaa,
tuo mies hiljainen,
illan varjoon pimenevään.
Minne matka, – ken tietää?
Syysiltana,
sataa hiljalleen,
putoavat lehdet puiden,
katoaa mies pimeyteen,
– tuonne tuntemattomaan.
Kuvattu lokakuussa 2013, Vantaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti