lauantai 15. lokakuuta 2022

On...

on jossakin

onnemme

oi armahin

niin toivon

mut aikamme

ei ole loputon


Kuva julkaistu aiemmin tässä blokissa.


Ystävyys

Ystävyys

tiedät mitä se minulle merkitsee
mutta jos sanot rakastavasi
olen rakkaimpasi
iäti
jos niin vain haluat

ja vaik et sanoisikaan
ystäväksi en rupea
sillä rakastan Sinua

– yli kaiken
nyt ja ainiaan

Olet rakkaimpani

– ajasta iäisyyteen

 

Löytyipä vielä runo ystävyydestä, tai no, sen merkityksestä ja rakkaudesta.

Runo on kirjoitettu 25.08.2016, aamulla kello 7.

Kevättä odotellessa

solisee, solisee
solkenaan solisee
kevätpurot kirkkahat
kevään korvalla konsanaan

laulaa, laulaa lintunen
laulaa oksallansa
heleän äänes kuulen
sävelen ihanan
kevään korvalla konsanaan

lorisee, lorisee
lumoavasti lorisee
luomat uomissaan
kevään korvalla konsanaan

 

Tämä runo on kirjoitettu 27.05.2016 ja oli "eksynyt" pöytälaatikkoon.

Vaik runo kertoo keväästä, aattelin julkaista sen näin syksyn pimeyden aikaan. Koska kevätkin tulee taas aikanaan, eikä sinne ole kuin muutama kuukausi. Ja valo voittaa pimeyden, luo uutta ja ihmeellistä.

Sitä odotellessa...

Mietteitä

Tässä muutamia mietteitä, ajatuksia tai pohdintoja, jotka on kirjoitettu muistilapuille jo vuosia sitten. Ne ilmestyivät "päivän valoon", kun, hm, kaivelin arkistojani niin sanotusti pöytälaatikostani. Joten, julkaisen ne nyt.

Ne on yritetty kirjoittaa runoiksi, mutta jokainen lukija voi päätellä itse, mitä ne ovat. Ja mahdollisiin, niissä esille tuleviin kysymyksiin, voi jokainen vastata itse.

Minulla ei välttämättä ole vastauksia niihin, kunhan nyt pohdin vain, sellaista ajatusleikkiä tai ajatuksien synnyttämiä mietteitä ajan kulussa ja elämässä.

 

Rakkaus

Rakkaus, mitä se on?
Toisen unelma?
Toisen kärsimys?
Vai kahden ihmisen
unelmien ja onnen täyttymys?


kirjoitettu 04.09.2015

Voiko...

Voiko olla onnellinen,
jos ei ole surua kokenut?

Voiko olla surullinen,
jos ei ole onnea kokenut?

Voiko rakastaa,
jos ei osaa vihata?

Voiko vihata,
jos ei osaa rakastaa?

Kysymyksiä,
joihin kukin vastatkoon

itse.


kirjoitettu 16.04.2016

Liian vähän...

vuodet vain vierivät
ihmisillä on

liian vähän
aikaa rakkaudelle

liian vähän
aikaa toisilleen

liian vähän
aikaa itselleen

aika ei ole loputon

 

kirjoitettu 21.12.2018

 

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Täyden kuun aikaan

Korvessa kulkevi kulkija kumarainen

tuo vaeltaja vaitonainen

– mietteissään...


on täyden kuun aika

mitä pohtikaan tuo vaeltaja vaitonainen

sitä ei kerro

jatkaa vain vaeltamistaan

– mietteissään


korvessa kuu kumottaa

valaisten polkua ikiaikaista

jota niin monet ovat kulkeneet

ennen häntä ja monet kulkevat

– vielä hänen jälkeensäkin


varrella keinon

ikihongat kurottavat taivasta kohti

mitä ne voisivatkaan kertoa

kulkija kumaraiselle

tuolle vaeltaja vaitonaiselle

ku juurillansa ovat seisseet vuosisatoja

nähneet niin sateet ja myrskyt ku paisteetkin

sodat ja rauhat jopa nälänhädätkin

ihmisiä kulkemassa kuka minnekin


on täyden kuun aika

mut korpivaellus yhä jatkuu

minne se päättyykään

sen tietää vain vaeltaja vaitonainen


kaik on hiljaa

ympärillä vallitsee rikkumaton hiljaisuus

et äänetkin huokaavat vaieten

varjoista vapauteen

...


kaik on hiljaa

äänet huokaavat vaieten

varjoista vapauteen

...


huokaavat mitä

se on arvoitus