on jossakin
onnemme
oi armahin
niin toivon
mut aikamme
ei ole loputon
on jossakin
onnemme
oi armahin
niin toivon
mut aikamme
ei ole loputon
Ystävyys
tiedät mitä se minulle merkitsee
mutta jos sanot rakastavasi
olen rakkaimpasi
iäti
jos niin vain haluat
ja vaik et sanoisikaan
ystäväksi en rupea
sillä rakastan Sinua
– yli kaiken
nyt ja ainiaan
Olet rakkaimpani
– ajasta iäisyyteen
Löytyipä vielä runo ystävyydestä, tai no, sen merkityksestä ja rakkaudesta.
Runo on kirjoitettu 25.08.2016, aamulla kello 7.
solisee, solisee
solkenaan solisee
kevätpurot kirkkahat
kevään korvalla konsanaan
laulaa, laulaa lintunen
laulaa oksallansa
heleän äänes kuulen
sävelen ihanan
kevään korvalla konsanaan
lorisee, lorisee
lumoavasti lorisee
luomat uomissaan
kevään korvalla konsanaan
Tämä runo on kirjoitettu 27.05.2016 ja oli "eksynyt" pöytälaatikkoon.
Vaik runo kertoo keväästä, aattelin julkaista sen näin syksyn pimeyden aikaan. Koska kevätkin tulee taas aikanaan, eikä sinne ole kuin muutama kuukausi. Ja valo voittaa pimeyden, luo uutta ja ihmeellistä.
Sitä odotellessa...
Tässä muutamia mietteitä, ajatuksia tai pohdintoja, jotka on kirjoitettu muistilapuille jo vuosia sitten. Ne ilmestyivät "päivän valoon", kun, hm, kaivelin arkistojani niin sanotusti pöytälaatikostani. Joten, julkaisen ne nyt.
Ne on yritetty kirjoittaa runoiksi, mutta jokainen lukija voi päätellä itse, mitä ne ovat. Ja mahdollisiin, niissä esille tuleviin kysymyksiin, voi jokainen vastata itse.
Minulla ei välttämättä ole vastauksia niihin, kunhan nyt pohdin vain, sellaista ajatusleikkiä tai ajatuksien synnyttämiä mietteitä ajan kulussa ja elämässä.
Rakkaus
Rakkaus, mitä se on?
Toisen unelma?
Toisen kärsimys?
Vai kahden ihmisen
unelmien ja onnen täyttymys?
kirjoitettu 04.09.2015
Voiko...
Voiko olla onnellinen,
jos ei ole surua kokenut?
Voiko olla surullinen,
jos ei ole onnea kokenut?
Voiko rakastaa,
jos ei osaa vihata?
Voiko vihata,
jos ei osaa rakastaa?
Kysymyksiä,
joihin kukin vastatkoon
itse.
kirjoitettu 16.04.2016
Liian vähän...
vuodet vain vierivät
ihmisillä on
liian vähän
aikaa rakkaudelle
liian vähän
aikaa toisilleen
liian vähän
aikaa itselleen
aika ei ole loputon
kirjoitettu 21.12.2018
Korvessa kulkevi kulkija kumarainen
tuo vaeltaja vaitonainen
– mietteissään...
on täyden kuun aika
mitä pohtikaan tuo vaeltaja vaitonainen
sitä ei kerro
jatkaa vain vaeltamistaan
– mietteissään
korvessa kuu kumottaa
valaisten polkua ikiaikaista
jota niin monet ovat kulkeneet
ennen häntä ja monet kulkevat
– vielä hänen jälkeensäkin
varrella keinon
ikihongat kurottavat taivasta kohti
mitä ne voisivatkaan kertoa
kulkija kumaraiselle
tuolle vaeltaja vaitonaiselle
ku juurillansa ovat seisseet vuosisatoja
nähneet niin sateet ja myrskyt ku paisteetkin
sodat ja rauhat jopa nälänhädätkin
ihmisiä kulkemassa kuka minnekin
on täyden kuun aika
mut korpivaellus yhä jatkuu
minne se päättyykään
sen tietää vain vaeltaja vaitonainen
kaik on hiljaa
ympärillä vallitsee rikkumaton hiljaisuus
et äänetkin huokaavat vaieten
varjoista vapauteen
...
kaik on hiljaa
äänet huokaavat vaieten
varjoista vapauteen
...
huokaavat mitä
se on arvoitus