Kokko

Kokko, kokoista, kokoin, siis nythän on juhannus ja kokkojen aikaa.

Moni varmaan muistaa lapsuudestaan vanhan sanonnan;

"Kokko! Kokoo kokoon koko kokko. Koko kokkoko? Koko kokko."

Kokko, merkillinen sana, vaan sanopa tuo kursiivilla kirjoitettu lause nopeasti, kun sen sanominen on hitaamminkin jo haastaavaa.

No niin, kokko, joka sanana mainitaan Suomen kirjakielesssä ensi kertaa jo vuonna 1702 Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa¹.
Kokosta puhuttaessa lienee usein kysymys juuri juhannuskokosta, pääsiäiskokosta tai Helluntain helavalkeista. Oli miten oli, kokkotulia on poltettu monesta syystä ja kokkovalkeat ovat vanha perinne satojen vuosien takaa, joilla muun muassa on ollut tarkoitus pitää pahat henget loitolla.
Myös runokielessä kokko sanaa on käytetty, esimerkiksi kalevalaisessa runoudessa, jossa se on merkinnyt jättimäistä kotkaa.




Ollos kaikilla kuitenkin,

Hauska Juhannus!

Kuvattu juhannuksena 2015, Helsingin Karhusaaressa.

Lähde- ja lisätietoja: luettu 20.6.2015.

¹ Nykysuomen etymologinen sanakirja, Kaisa Häkkinen, sivu 458, WSOY 2004, ISBN 978-951-27108-7.
Wikipedia, Vapaa tietosanakirja: Juhannuskokko, Kokko, Homonymia.
Tieteen termipankki: Kielitiede, homonymia.