Vaikka nykyään vietetään keskikesää kesäpäivänseisauksen aikaan, eli mittumaarina, eli juhannuksena, onhan se valon juhlaa ja päivät ovat silloin pisimmillään, oli aika muinoin toinen.
Entisaikaan elettiin luonnon ehdoilla, eikä ajan laskenta ollut niin päivän päälle.
Tärkeämpää oli, miltä sää näyttää, missä vaiheessa luonto oli ja miten sen kiertokulku eteni.
Vuosi jaettiin kahteen osaan, talveen ja kesään. Kesä alkoi huhtikuun puolivälissä ja päättyi lokakuun puolivälissä. Siten keskikesä sattui 13. heinäkuuta, joka yleensä oli vuoden lämpimintä aikaa.
Uskomusten mukaan tämä päivä oli myös karhun päivä. Karhu oli aikoinaan pyhä eläin ja karhunpalvonta oli tärkeää pohjoisille kansoille. Sillä oli myös keskeinen asema muinaisissa myyteissä.
Uskomuksissa karhu on liitetty niin keskikesään kuin myös keskitalveen, eli talvennapaan, jolloin karhu käänsi kylkeään pesässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti