Syksyn. ..

kuvia. .., kuvia kaikennäköisiä 3.

Syksyn aikana luonnon maisema muuttuu oleellisesti, sen valmistautuessa talvea varten. Ehkä näkyvin muutos on kaupunkimaisessa maisemassa puiden muutos, kun lehtipuut varistavat lehtensä.
Alkusyksy antaa kaikessa väriloistossaan maalauksellisia näkymiä, ennen lehtien putoamista.
Sen jälkeen maisema muuttuu vähävärisemmäksi, voisiko sanoa yksinkertaisemman näköiseksi.
Puut ja pensaat paljastavat oksansa, kukat katoavat. Esille nousee monenlaista muuta, joita voi helpommin juuri syksyllä havaita, eri sienilajeja, erityisesti kääpiä, sammalia, puissa esiintyviä jäkäliä ja ns tulevia talventörröttäjiä, kuivuneita kasveja.

Talvi tulee, mutta eräässä lehtipuussa saattaa olla vielä lehti. Kuvassa vasemmalla oleva lehtipuu on tammi, Talvitammi (Quercus petraea), puu, joka ei varsinaisesti kasva luontaisesti Suomen luonnossa. 

Talvitammea esiintyy silti  luontaisesti jo Ruotsissa.

Suomessa Talvitammi esiintyy viljeltynä puuna ja sitä käytetään mm. koristepuuna puistoissa ja muualla, jossa halutaan erikoisempaa näkymää esimerkiksi talviseen maisemaan, koska se säilyttää lehtensä aina seuraavaan kevääseen asti.

Suomen luonnossa luontaisesti esiintyvä tammilaji on Metsätammi (Quercus robur), joka kasvaa pääasiassa eteläisen rannikkoseudun ja saariston alueilla. Tammi rantautui Suomeen noin 7.000 vuotta sitten.

Tunnetuin tammisto on Turun Ruissalossa. Muita merkittäviä tammiesiintymiä sijaitsee mm. Paraisilla ja Tenholassa.

Vantaalla on ollut aikoinaan huomattavia tammiesiintymiä, joista ehkä yksi merkitävimmistä sijaitsee nykyäänkin Tammistossa, Tammiston luonnosuojelualueella.

Tammen sukuun kuuluu yli 300 lajia ja se voi elää yli 1.000 -vuotiseksi. 

Tammi on ollut vanhastaan hyvin arvostettu puulaji. 

Sitä pidetään lujuuden ja sitkeyden vertauskuvana. 

Tammea kuvataan myös vallan, voiman ja mahdin puuna, jopa puiden kuninkaana. 

Tammi on kulttuuriarvoiltaan merkittävä puu.

Lähde- ja lisätiedot; 19.11.2013

Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos, Virtuaaliarboretum/Puulajit/ Quercus robur - Tammi


Kuvat kuvattu marraskuun puolivälissä, 2013 Vantaan Korsossa. 

   

Syksyn. ..

kuvia. .., kuvia kaikennäköisiä 2.

Tänään, marraskuun toisena sunnuntaina on Isänpäivä, joka on vakiintunut liputuspäivä.
Tämä juhlapäivä on lähtöisin Yhdysvalloista, jota vietetään nykyään useissa maissa, eri ajankohtina, pohjoismaissa sekä Virossa marraskuun toisena sunnuntaina.

Kalenteriin pysyvästi merkittynä se on ollut vuodesta 1987, samalla siitä tuli niin sanottu vakiintunut liputuspäivä, jolloin suositellaan liputtamista.

Päivä on ollut sateinen ja tuulinen kautta maan, pohjoisessa lumi- ja räntä- osin jopa vesisateinen. Eteläisessä Suomessa vesisateinen.







Isänpäivän ulkoilu tuotti tällä kertaa tämännäköisiä kuvia. Kaikki kuvat on otettu tänään, noin puolen päivän aikaan, Vantaan Korsossa.

Vielä löytyy luonnosta kukkivia kasveja. Tämä pelto-orvokki (Viola arvensis) (kuva vasemmalla) sinnittelee pariin muun yksilön kanssa kallion reunalla Isänpäivänä, vaikka lämpötila on alle viiden asteen.
Muuten kukkivat kasvit ovat jo vähissä ja kasvukausi on päättynyt suuremmalta osin Suomea.

Lähdeaineisto: 10.11.2013

Isänpäivä; Wikipedia, Isänpäivä

Liputus; Almanakkatoimisto

Säätiedot; Ilmatieteenlaitos

Pimeä. ..

. ..aika.

Mitä yllä oleva valokuva mahdollisesti edustaa? 

Onko pimeä keskiaika tulossa yhteiskunnan hiipumisena, oppineisuuden laantumisena,

kulttuurien rappeutumisena? 

Vai uusi renesanssin nousu kirjallisuudessa, kuva- ja rakennustaiteessa

sekä yhteiskunnallisessa toiminnoissa?

Vai edustaako yllä oleva kuva digitaalisen maailman uutta kuvaa, pimeää aikakautta?

Ei toki, on käsillä vain pimein vuodenaika. Päivän pituus on jo alle kuusi tuntia, Utsjoella.

Valokuvauksesta ei tule mitään, jos uskominen yllä olevaan kuvaan. Tulee mustia ruutuja.

Tai no, olisiko tämä nyt yksi niitä epäonnistuneita luontokuvia?

Mitä lie, haastetta kuvaukseen tuo kuitenkin valon väheneminen tähän vuodenaikaan.

Kuvattu lokakuussa 2013, Sastamalassa.

Elämän. ..

. ..kiemuroita,

kiemuroita moneksi. Mikä suunta on milloinkin, siis elämällä. Kasvetaan, kunnes kuihdutaan. Välillä mutkia matkassa, kiemuroita elämässä, enempi ja vähempi. Suunta kuitenkin kohti vanhuutta, aina.

Ohessa kuva eräästä koivusta matkani varrella, johon kiinnitin huomioni, tällä kertaa tarkemmin. Monasti olen puun ohittanut, useasti sitä kuvannut, vaan ensikertaa kiinnitin huomioni oksien ja rungon muotoon.
Liekö syynä ollut keväällä lehtien puhkeaminen, kesällä lehtien runsaus, syksyllä pimeys ja talvella lumisuus, että en tuota kohtaa puusta ole erityisemmin huomioinut.
Vai, ovatko ajatukseni olleet jossain muualla ja/tai katse maassa, ohittaessani puun. Hm, mitäpä tuohon sanoisi. ..
Herää kysymys, mitä erityistä tässä puussa on, koivu, mikä koivu. Niin, koivuhan se on. Mutta kun katselee puun oksia, tulee ajatus, miksi oksat kääntyvät, niin kuin kääntyvät? Onko latvus joskus taittunut? Onko lintu istunut oksalla, joka on aikanaan ollut hento, linnun painosta kääntynyt, oksan jäädessä pysyvästi linnun aikaansaamaan asentoon?



Mene ja tiedä, ihmisen elämässä on monenmoisia kiemuroita, kiemuroita on moneksi myös luonnossa, osa luonnon omia aikaansaannoksia, osa ihmisen tekosia.

Koivu kuitenkin jatkaa eloaan, asettuen jälleen talvilepoon, herätäkseen taas uuteen kevääseen.
Vuodesta toiseen, kunnes kuihtuu pois. Ellei ihminen sitä ennen käy kaatamassa.

Kuvattu Vantaalla marraskuussa 2013.

Syksyn. ..

kuvia. .., kuvia kaikennäköisiä.

Sumuisen, harmaan pyhäpäivän ulkoilun tulos, kameran takaa katsottuna. Kuvattu Vantaan Korsossa julkaisupäivänä, eli tänään, noin keskipäivän aikaan.