Hetki lyö,
väistyy valo,
väistyy päivä,
valtaa pimeys,
koittaa yö.
Seisahtaa ajankulku,
vain kyyneleet,
poskilles valuvat,
ei elämää, ei kuolemaa.
ei elämää, ei kuolemaa.
Hetki lyö,
syntyy taivaalle tähti,
kuin aavistus ois,
yö väistyä vois.
Leiskuu revontulet yllä maan,
loistaa tähdet taivaan,
väistyy pimeys,
väistyy yö,
valtaa valo, koittaa päivä,
valtaa valo, koittaa päivä,
– ikuisen elämän.
Runo julkaistu tässä blogissa ensimmäistä kertaa 21.12.2013.
Kuva julkaistu aiemmin tässä blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti