Hetken hiljaa,
istuit polvellain mun,
perhonen taivaan.
Hetken hiljaa,
katsoin kauneuttas sun,
perhonen taivaan.
Hetken hiljaa,
kuin unta vain,
– unta,
joka toteutua ei voinut.
Nousit siivilles,
kuin enkeli konsanaan,
perhonen taivaan.
Lensit taivaan sineen,
perhonen taivaan,
– mut,
palannut et koskaan.
Kuvat heinäkuulta 2011, Hirvensalmi, Etelä-Savo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti